19.7.2014

Hyi yök!

Kotiuduttuamme (tai no melkein viikon kotiutumisen jälkeen) kipusin vaa'alle ja suorastaan järkytyin. En ole koskaan aikaisemmin painanut näin paljon. Oma vikahan se tietysti on. Ei kukaan ole väkisin suuhuni ruokaa/herkkuja tunkenut.

Paino oli 11.7. aamulla kamalat 134 kiloa ja risat. Onneksi sentään tässä viikon aikana on tippunut kilon verran paino, joten nyt se on 132,9 kg. Siltikin vielä ihan hirveän paljon!

Jotenkin vaan ei tunnu riittävän aikaa mitenkään aktiiviseen pudotusprojektiin. Jospa painoa kuitenkin edes tälleen pikkuhiljaa saisi alaspäin. Jos ei, niin pitää ottaa järeämmät keinot käyttöön ja vain järjestettävä jostain siihen aikaa.

Ellu mainitsikin kommenteissa "mammakiloista". Niitähän mullakin on kertynyt. Itse raskaudesta ei tullut kuin muutama hassu kilo mutta mammakiloja sitten onkin loput. Hormonit, paikallaan istuminen imettäessä, yleinen saamattomuus, laiskuus, kiire, makeanhimo...onhan noita syitä ja tekosyitä vaikka muille jakaa.

2 kommenttia:

  1. Mitä jos ajattelisit, ettei painonpudotus ole projekti? Että se olisi elämäntapa tästä hamaan tappiin?

    Mä olen huomannut, että se on aika lailla päivittäisiä valintoja. Toki on hyvä, jos siihen on aikaa paneutua, mutta itselleni se koostuu kuitenkin eniten niistä arjen valinnoista.

    Tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä.

      Mulle painonpudotus on projekti, jolla saadaan valmiudet ja tavat elämänmittaiseen painonhallintaan. :)

      Poista