Sama pää kesät talvet..

Viime viikolla unohtui täysin käydä vaa'alla ja siten myös päivittää tilannetta tänne. Eilen tuli astuttua vaa'alle ja ihan turhan isot numerot sieltä taas tuli: 131,8 kg. On se onneksi vähemmän kuin viimeksi, joten suunta on oikea.

Hyi yök!

Kotiuduttuamme (tai no melkein viikon kotiutumisen jälkeen) kipusin vaa'alle ja suorastaan järkytyin. En ole koskaan aikaisemmin painanut näin paljon. Oma vikahan se tietysti on. Ei kukaan ole väkisin suuhuni ruokaa/herkkuja tunkenut.

Paino oli 11.7. aamulla kamalat 134 kiloa ja risat. Onneksi sentään tässä viikon aikana on tippunut kilon verran paino, joten nyt se on 132,9 kg. Siltikin vielä ihan hirveän paljon!

Jotenkin vaan ei tunnu riittävän aikaa mitenkään aktiiviseen pudotusprojektiin. Jospa painoa kuitenkin edes tälleen pikkuhiljaa saisi alaspäin. Jos ei, niin pitää ottaa järeämmät keinot käyttöön ja vain järjestettävä jostain siihen aikaa.

Ellu mainitsikin kommenteissa "mammakiloista". Niitähän mullakin on kertynyt. Itse raskaudesta ei tullut kuin muutama hassu kilo mutta mammakiloja sitten onkin loput. Hormonit, paikallaan istuminen imettäessä, yleinen saamattomuus, laiskuus, kiire, makeanhimo...onhan noita syitä ja tekosyitä vaikka muille jakaa.

Aika lentää kun on hauskaa - tai kiireistä

Viime päivityksestä onkin vierähtänyt tovi, jos toinenkin. Taitaa olla siis syytä hieman kertoa, mitä tässä välissä on tapahtunut.

Vatsakivut olivat todennäköisesti kiinnikkeistä johtuvia. Syytä ei varsinaisesti löytynyt. Raskauden kulkuun ne eivät onneksi vaikuttaneet ja helmikuussa syntyikin päälle nelikiloinen poika.

Leikkauksesta (sektio) toipuessa, imettäessä ja lapsia viihdyttäessä sitten onkin aika lentänyt eikä mitään omia projekteja ole oikein ollut aikaa edes miettiä.

Painoa on tullut raskauden aikana ja sen jälkeen reippaasti. Imetys ei sovi minulle, sillä istuessa tuntitolkulla vauva sylissä on liian helppo herkutella. Suklaata, karkkia, keksejä jne on niin paljon yksinkertaisempaa syödä vauvaa imettäessä kuin kunnollista ruokaa. Sen syömiseenhän vaaditaan kaksi kättä. (Joo, tekosyitä osittain.)

Tällä hetkellä olemme lomamatkalla, ja palaamme kotiin kahden viikon kuluttua. Sitten onkin aika aloittaa projekti uudestaan. Pelottaa edes nousta vaa'alle reissun jälkeen.

P.S. Kuvat eivät tällä hetkellä toimi, mutta koitan laittaa ne uudestaan jossain vaiheessa. Ainakin ne tärkeimmät.

Vatsasärkyä

Nyt siis pari viikkoa ollut alavatsassa sellaista jatkuvaa särkyä. Alkoi kunnon vihlaisulla kuin puukolla olisi sohaistu. Kävin sitten lääkärillä eilen ja sain puoliakuutin lähetteen äitiyspolille ultraan. Saa nähdä, koska aika tulee ja mitä sieltä löytyy.

Todennäköisesti kyse on ihan kiinnikkeistä vatsaontelossa, sillä leikkauksia on takana jo kaksi. Lisäksi jälkimmäisessä umppari puhkesi ja koko vatsaontelo tulehtui. Kiinnikkeitä siis on varmasti. Kovin tyypillistä kipua tuollainen jatkuva särky ei kaiketi kiinniketapauksissa ole mutta kaikki on mahdollista.

Raskausoireet ovat jatkuneet eikä alitajuntakaan hälytä, että mitään olisi raskauden kannalta pielessä. Toivotaan, että intuitio pitää paikkansa.

Väsymystä ja pahaa oloa

Siinä summattuna viime aikojen fiilikset. Voisi vaan nukkua koko ajan mutta pakolliset asiat on hoidettava.

Viikon verran oli ihan äärettömät pahoinvoinnit. Ihme kyllä en kertaakaan oksentanut. Ei vaan meinannut jaksaa edes sohvalta ylös nousta. Lisäksi painolle tekee varmasti hyvää, kun pahoinvointi pysyy edes vähän kontrollissa vain ja ainoastaan syömällä about tunnin välein. Ihanaa!

Blogi, puutarha ja kotityöt ovat jääneet vähälle huomiolle, kun energiaa ei vaan ole riittänyt.

Lisäksi mulla on ollut alavatsa nyt yli viikon jatkuvasti kipeänä repäisykipujen lisäksi ja pientä verenvuotoakin oli parina päivänä. Pahoinvointi ja väsymys kuitenkin sitkeästi vaivoina, joten kaipa sitä raskaana edelleen ollaan.