Aika lentää kun on hauskaa - tai kiireistä

Viime päivityksestä onkin vierähtänyt tovi, jos toinenkin. Taitaa olla siis syytä hieman kertoa, mitä tässä välissä on tapahtunut.

Vatsakivut olivat todennäköisesti kiinnikkeistä johtuvia. Syytä ei varsinaisesti löytynyt. Raskauden kulkuun ne eivät onneksi vaikuttaneet ja helmikuussa syntyikin päälle nelikiloinen poika.

Leikkauksesta (sektio) toipuessa, imettäessä ja lapsia viihdyttäessä sitten onkin aika lentänyt eikä mitään omia projekteja ole oikein ollut aikaa edes miettiä.

Painoa on tullut raskauden aikana ja sen jälkeen reippaasti. Imetys ei sovi minulle, sillä istuessa tuntitolkulla vauva sylissä on liian helppo herkutella. Suklaata, karkkia, keksejä jne on niin paljon yksinkertaisempaa syödä vauvaa imettäessä kuin kunnollista ruokaa. Sen syömiseenhän vaaditaan kaksi kättä. (Joo, tekosyitä osittain.)

Tällä hetkellä olemme lomamatkalla, ja palaamme kotiin kahden viikon kuluttua. Sitten onkin aika aloittaa projekti uudestaan. Pelottaa edes nousta vaa'alle reissun jälkeen.

P.S. Kuvat eivät tällä hetkellä toimi, mutta koitan laittaa ne uudestaan jossain vaiheessa. Ainakin ne tärkeimmät.

Sataa, sataa ropisee...

Sadetta on tänä viikonloppuna riittänyt. Olen kyllä ollut siitä iloinenkin, sillä puutarhaa ei ole tarvinnut kastella. Eilen iltasella oli sentään sen verran kirkasta, että viitsi lasten kanssa lähteä ulos. Lapsia ei toki kaatosadekaan haittaisi, mutta itse en jaksa lähteä turhaan sateeseen seisoskelemaan.

Väsymys ja krampit vaivaavat edelleen. Pitääkin kiinnittää nyt huomiota riittävään juomiseen, kuten kommenteissa vinkattiin. Toivottavasti auttaisi kramppeihin. Ostin jo taas erilaista magnesiumiakin, ja tuntuisi, että krampit ovat vähän vähentyneet.

Grillausta ja ulkoilua

Eilen olimme koko päivän eräällä retkeilyalueella perheen ja muutaman ystäväperheen kanssa. Siellä grillailtiin ja nautittiin kuumasta kesäpäivästä. Pulahtipa esikoinen "uimaankin" eli kastautui ja käveli hetken rantavedessä.

Tänään sitten onkin hoidettu puutarhaa jälleen. Rikkaruohot pois (miten niitä kasvaakin koko ajan vain lisää?), vettä reilusti ja pari kurkun taimea jälleen ulos. Nyt ne näyttävät jo ulkona pärjäävän. Kunhan vaan ei tule enää kovin kylmää..

Nyt on jo kesäkuu!

Miten musta tuntuu, että oltaisiin vasta keskellä kevättä vaikka nyt on jo ihan virallisesti kesä? Tajusin vasta pari päivää sitten, että koululaisetkin jäivät tänään kesälomille.

Kesähän on siis kasvien kannalta käsittääkseni jopa 3 viikkoa myöhässä. Selittäisiköhän tämä omiakin tuntemuksiani? Suurin syy aikakäsityksen vääristymiseen on kyllä se, että jokainen päivä tuntuu olevan kovin samanlainen kuin edellinenkin päivä. Lapset heräävät, aamupalaa, ulkoilua/sisällä riehumista/puuhailua, lounas, päiväunet (jos niitä suostuvat nukkumaan), jälleen ulkona tai sisällä riehumista/puuhailua + välipalaa, päivällinen, iltariehumista, iltatoimet ja lapset unille. Sitten hetki omaa aikaa, nukkumaan ja kaikki alkaa alusta.

Älkääkä suinkaan ymmärtäkö väärin. Tykkään olla lasten kanssa ja puuhailla mutta päivät, viikot ja kuukaudet vaan viuhahtavat ohitse niin nopeaan, ettei perässä meinaa pysyä.

Tjooh

Mitäs sitä sanois? Syömiset huonolla mallilla, liikkuminen lähes nollassa ja päivähoitoasiat vituttavat urakalla.

Töihin olisi tarkoitus mennä ja hoitopaikkahakemukset on jätetty enemmän kuin ajoissa. Siltikään lapset eivät lähipäiväkotiin pääse eikä ole vielä mitään tietoa, minne asti heitä pitäisi sitten lähteä kuljettamaan. Meillä ei kummallakaan ole ajokorttia ja lisähaastetta vielä tuo molempien hieman hankalat työajat.

Ensisijalla paikkoja täytettäessä tuntuvat olevan lapset, joiden vanhempi (tai jopa molemmat) makaa perse homeessa kotona. Eihän heitä toki voi laittaa viemään lasta kauemmas, voisivat rasittua tuollaisesta. Subjektiivinen päivähoito-oikeus = PERSEESTÄ!

Saisi tulla ihan kunnon remontti koko päivähoitojärjestelmään, ja tätä mieltä olen ollut jo ennen omien lasten saamista.

Ymmärrän täysin, jos lapsi on hoidossa ja vanhempi/vanhemmat kotona, jos sille on oikeasti jokin syy. Esimerkiksi mielenterveysongelmat, puheen viivästymä, vauvan paha koliikki jne. Työttömien lapsille luulisi riittävän osa-aikainen hoito, sillä kuka hakee töitä aktiivisesti 40 tuntia viikossa? Osa-aikainen paikka kuitenkin mahdollistaisi työhaastattelut, työkkärikäynnit yms ilman lapsia.

Kerhotoimintaa tulisi lisätä, jotta vauvan kanssa kotona olevan isommat sisarukset pääsisivät touhuamaan oman ikäisten kanssa, jos pihapiirissä ei satu muita saman ikäisiä olemaan. Ja ovathan ne kivaa tekemistä isommille lapsille joka tapauksessa (tarkoitan siis sellaisia 3-5-vuotiaita, jotka jo selkeästi kaipaavat leikkiseuraa). Kerhotoimintaan ei vaan tunnu riittävän resursseja, sillä subjektiivinen päivähoito-oikeus pakottaa monen kunnan kaikki resurssit pakollisena olevaan päivähoitoon, jossa nuo lapset sitten saavat virikkeitä sen 10 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Lapsen paras? Tuskin.

Grillikauden avaus

Tänään grillattiin ystäväni kanssa ja itselleni se oli tämän kevään ensimmäinen grillikerta. Grilliruoka on aivan parasta! Kanaa ja kasviksia tällä kertaa.

Oli muutenkin ihana irtiotto arjesta, kun sai viettää aikaa hyvässä seurassa ja poissa omien kovaäänisten pikkumiesten luota. Tuli kyllä tarpeeseen.

Väsyttää..

Tiedättekö ne päivät, kun mikään ei tunnu onnistuvan? Tänään oli juuri sellainen päivä..

"Ei paatteet" (eli vaatteet), "Ei mennä", "Ei vaippa", "Ei vauva" (eli pikkuveli), "Ei kyytiin" (rattaisiin), "Ei ruoka", "Ei nukkuu", "Ei kotii"... Ihanaa, kun lapsi on oppinut puhumaan edes vähän mutta tuo jokaiseen liitetty "EI" alkaa tulla korvista ulos. Lisäksi tänään on tainnut olla ilmassa jotain tappelukaasua, sillä veljekset ovat olleet toistensa kimpussa koko päivän.

Niin ja mukavaan päivään toi vielä lisäihanuutta viiden aikaan tullut puhelu, jossa ilmoitettiin, että lapset eivät pääse lähipäiväkotiin vaan joutuvat kauemmas. Lisähaastetta siis työmatkoihin, kun pääsee viemään/hakemaan lapset työmatkaa ajatellen "väärään" suuntaan. Sitten toivotaan, että aamuisin ei ole muita ihmisiä vaunujen/rattaiden kanssa liikkeellä, ettei myöhästy töistä, kun ei ole mahtunut tuplien kanssa bussin kyytiin. Työnantaja ei ehkä tykkää, jos tulee myöhässä, kun "bussissa oli jo rattaat, niin ei mahduttu kyytiin ja piti odottaa seuraavaa".

Edellispäivänä tuli soitto, että hammaslääkäriaika, jonka olen varannut pari kuukautta sitten, on peruttu hammaslääkärin sairastumisen vuoksi. Viime viikolla samaista aikaa oltiin perumassa kokouksen vuoksi, joten sairastumista on hieman vaikea uskoa todeksi, vai mitä mieltä te olette?

Pelottaa vaan, että mikä on se kolmas huono uutinen, sillä ikävyydethän tulevat kolmen kimpassa. Hajoaako jokin kodinkone? Tippuuko katto niskaan? Vai katoaako mahdollisesti loputkin järjen rippeet tappelupukareita erotellessa?

Buzzador-kampanja: Lego Duplo

Pääsin lasteni kanssa mukaan Buzzadorin Lego Duplo -kampanjaan. Siinä saamme kotiimme paketin, joka sisältää taaperon rakennus- ja leikkikuutioita. Sitten rakentelemme palikoilla ja kerromme kokemuksistamme eli buzzaamme sekä täällä että suoraan ystävillemme.

”Taaperon rakennus- ja leikkikuutiot"
(Tuote sisältää 17 helposti käsiteltävää ja kirkkaanväristä palikkaa ja osaa. Mukana on mm. kolme ikkunakuutiota, suloinen karhu ja kuviopalikoita, jotka kaikki sopivat yhteen muiden LEGO DUPLO osien kanssa).

Lisäksi paketti sisältää 10 kpl Lego-esitteitä ja -alennuskuponkeja (25 %) Citymarketiin ja Anttilaan. Kyseiset esitteet ja kupongit saan jakaa taaperoikäisten lasten vanhemmille buzzauksen yhteydessä.

Odotamme jo innoissamme pakettia, sillä Duplot ovat "The Juttu" tällä hetkellä. Niitä kolistellaan, niillä rakennellaan, niitä kannetaan paikasta toiseen, niitä tuodaan äidille ja isälle, niistä tapellaan (sillä eiväthän tuollaiset viitisensataa palikkaa riitä kahdelle taaperolle?) ja niitä paiskotaan. Paiskomisen, tappelemisen ja kolistelun pojat voisivat lopettaa, jos äidiltä kysytään.

Oli miten oli, joka tapauksessa ainakin hauskaa puuhaa ja paljon tekemistä on noiden palikoiden kanssa ollut ja varmasti tulee jatkossakin olemaan.

Vain kaksi virpojaa

Siinä oli tämän palmusunnuntain saldo. Vain kaksi pientä pääsiäisnoitaa kävi oven takana. Harmittaa, sillä palkkioita oli varattu paljon useammalle, ja jos olisi tiennyt noiden noitien kohdalla, että ovat ainoat, niin olisivat saaneet paljon enemmän palkkaa virpomisestaan.

Monet virpojat eivät taida enää uskaltaa vieraiden ovien taakse, kun kaikkialta saa lukea negatiivisia kommentteja "kerjäämisestä". Ihan ymmärrettävää. Siksi olisikin hyvä kehittää Suomeenkin jokin tapa kertoa, että virpojat ovat tervetulleita. USA:ssa käsittääkseni Halloweenina lyhtyyn sytytetty kynttilä oven pielessä toivottaa lapset tervetulleiksi. Siitä lapset sitten helposti näkevät, keiden oven taakse on "luvallista" mennä.

Voisiko esimerkiksi oveen kiinnitettävä pääsiäisnoita olla merkkinä virpojille, että ovat tervetulleita?

Taudin rippeitä edelleen

Ihan kunnossa en vieläkään ole, joten liikuntapaussia edelleen. Päätin, että aloitan liikkumaan vasta, kun olen ihan kunnolla terve, jos sitten välttyisi lisätaudeilta. Alkaa sairastaminen jo riittää.

Huomenna on sitten palmusunnuntai ja virpojat liikkeellä. Tänä vuonna meinasi jäädä palkkiot hankkimatta, kun en muistanut koko päivää mutta onneksi mies sitten ehti vielä hankkia edes jotain virpojien varalle.

Tosin viimeiset viisi vuotta olen aina varannut virpojia varten palkkioita, ja vasta viime vuonna tuli edes muutama virpoja oven taakse. Aikaisemmassa asunnossa ei tullut yhtään virpojaa palkkioita noutamaan, ja silloin annoinkin niitä palkkioita sitten naapuruston pikkuväelle ihan muuten vaan.

Mitäs mieltä te olette virpojista/virpomisperinteestä? Mun mielestä ihan hauska juttu lapsille, ja mielelläni annan virpoa ja suon siten pienille sen ilon, kun saavat palkkionsa. Jotkuthan suhtautuvat kovin vihamielisesti "kerjäämiseen" ja se heille sallittakoon. Itse en koe meneväni vararikkoon pääsiäisnoitien namupalkkioista vaikka emme mitään rikkaita olekaan.

Samaa edelleen

Sairastelua vaan...

Edelleen puolet perheestä kipeänä. Toisella puoliskolla ei onneksi ainakaan vielä ole merkkejä oireista, joten voi olla, että välttyvät tältä taudilta.

Olo on edelleen heikko mutta jo ihan vähän parempi kuin eilen, joten parempaan päin taidetaan olla menossa. Lapset ovat taas hyppineet seinille, joten huomenna taitaa olla pakko käydä ainakin hetken ajan pihalla.

Voimat poissa

Inhottava tauti tällä kertaa, kun on vienyt kaikki voimat. Ei jaksaisi tehdä mitään mutta siitäkin huolimatta on vaan tehtävä pakolliset jutut. Onneksi lapset eivät mene pilalle, vaikka muutamana päivänä syövätkin hieman normaalia epäterveellisemmin.

Kuopuskin on nyt räkäinen, joten tauti taisi tulla hänellekin. Saa nähdä, iskeekö esikoiseen ja mieheen vai säästyykö edes joku perheessä.

Sairastelua...

Lämpöä, räkää, kurkkuvaivaa, särkyä, kolotusta, seinille kiipeäviä riehuvia kiljukauloja, joita lapsiksikin kuulemma nimitetään...siinä tämän päivän saldo.

Oma olo sen verran hutera, ettemme ole koko päivänä käyneet ulkona, ja sen kyllä huomaa. Miten lapsille tuleekin sellainen riehumisvaihde päälle, kun eivät pääse ulos? Sitten juostaan pitkin kämppää, kiljutaan kilpaa, pompitaan sohvalla jne vaikka kuinka kieltäisi. Huoh!

Ulkoilua

Tänään olin ajatellut meneväni pikkupunttikselle mutta en vaan yksinkertaisesti jaksanut. Miehellä meni töissä pitkään ja syömisen jälkeen sitten olikin jo sen verran myöhä, että piti laittaa kuopus unille.

Onneksi sentään tuli tunnin verran ulkoilua lasten kanssa, joten ihan harakoille ei tämäkään päivä mennyt. Vielä aion tehdä vähän lihaskuntoliikkeitä jumppakuminauhan kanssa ja voisihan noita käsipainojakin hyödyntää. Kunhan vaan tuo kuopus tuosta suostuisi nukahtamaan..

Nukutan siis kuopuksen siten, että itse istun kirjoittelemassa tänne/surffaamassa netissä ja poika on pinnasängyssään tuossa vieressä. Hän näkee sivuprofiilini mutta ei saa minkäänlaista huomiota, ja yleensä nukahtaakin ihan hetkessä. Tänään hän vaan sattui nukkumaan päikkärit hieman myöhässä ja normaalia pidempään, joten nukahtaminen näyttää vievän aikansa. Eiköhän hän pian tuosta vaivu nukkumatin maille.

Syömiset menivät tänään suhteellisen hyvin, joten voi olla, että punnituksessa ollaan ihan siinä rajoilla, lankeaako rangaistus vai ei.

Kävelyä ja ulkoilua

Noin 5 km kävelyä ja tunnin verran lasten kanssa ulkoilua on tämän päivän liikuntasaalis. Ulkoilun aikana toki hetkittäin seisoskelua mutta pääasiassa jonkinlaista liikettä joko kävellen, pulkkaa vetäen tai lunta lapioiden.

Saisivat jäät lähteä ja lumi väistyä, niin tulisi mukavammat kävelykelit. Nyt on niin liukasta, ettei reippaasti uskalla kävellä, joten sykkeet pysyvät suhteellisen matalana. Oli keskisyke toki siellä 125 paikkeilla mutta oikein reippaassa kävelyssä mäkiä ylös ja alas (kuten mun matkat lähes aina on) saa keskisykkeen helposti sinne 135 paikkeille.

Viikonloppuna tuli leffassa herkuteltua sen verran reippaasti, että saa nähdä napsahtaako ensimmäisen kerran rangaistus päälle viikkopunnituksessa. Muutenkin syömiset taas vähän ontuvat, joten olisi ryhtiliikkeen aika. Jälleen voi todeta, että kun liikunta vähenee, niin syömisetkin huononevat.

Huh huh!

Tänään ei tullut varsinaista liikuntaa yhtään mutta lihaksissa tuntuu silti. Vaihdoimme ystäväni kanssa olohuoneen kalusteiden järjestyksen täysin uusiksi kolmen vaippapepun pyöriessä jaloissa "auttamassa".

Tarkoitus oli lähteä puistoon vajaan neljän kilometrin päähän mutta eipä täältä minnekään päässyt, kun lunta oli about 30 cm eikä auraa tapansa mukaan näkynyt kuin vasta illalla. Toisaalta hyväkin, ettei tullut lähdettyä, niin olkkari sai uuden lookin.

Noin viikko tutkimuksen loppumittausten alkuun. 11.3. olisi tarkoitus käydä taas polkupyöräergometrissa näyttämässä surkea kuntonsa.

Järjestelyä

Eikö siivoaminen ja järjestely lopu koskaan? Ei ainakaan vaikuta siltä.

Eilen tein viikkosiivouksen ja silti tänäänkin on saanut siivota jonkun verran. Sitten vielä järjestelin vähän tavaroita, jotka ovat odottaneet järjestelyä jo varmaan puoli vuotta. Jotenkin ei ole saanut aikaiseksi.

Huomenna olisi tarkoitus tulla toinen sohva ja runkopatjasänky, jos ne vaan mahtuvat naapurin autoon. Naapuri siis lupautui kuljettamaan, jos kyytiin mahtuu. Se voi olla senteistä kiinni. Meillähän siis ei ole autoa, eikä edes ajokortteja, joten omin avuin emme koskaan saa isompia huonekaluja kuljetettua. Onneksi aina on saanut apua, kun sitä on tarvinnut.

Luvassa siis lisää järjestelyä ja huonekalujen siirtelyä. Pitänee laittaa sykemittari rekisteröimään, jos vaan muistaa. Suunnitelmissa olisi myös mennä taas lasten kanssa puistoon. Liikuntaakin siis jälleen luvassa parin vähemmän aktiivisen päivän jälkeen.

Uutisista tuli luettua jälleen tuosta hevosenlihakohusta, ja onneksi lihat lahjoitetaan avustusjärjestöille. Olisihan se ihan järjetöntä hävittää täysin syömäkelpoista tavaraa. Kaupoista pois vedettävät Mignon-munat ja Juhlamix-pussitkin voisi samalla tavalla lahjoittaa. Jotenkin Suomen byrokratia vaan tuntuu vaikeuttavan tai jopa kokonaan estävän tuotteiden lahjoittamista tällaisissa tilanteissa. Mitä mieltä te olette?

Uusi sykevyö

Nyt toimii taas sykkeiden rekisteröinti, kun vaihdettiin uusi sykevyö. Noin 8 km kävelyä eikä yhtään ongelmaa rekisteröinnissä. Kävelyt tulivat jälleen parissa pätkässä ja niiden välissä olimme lasten kanssa puistossa leikkimässä.

Taas tuli muistutus siitä, että pitäisi syödä jotain, jos liikkuu paljon. En tuolla puistossa taas muistanut syödä mitään ja kotiin päästyä meinasi taju lähteä. Äkkiä vaan muutama taateli suuhun ja onneksi helpotti.

7 km ja pulkkamäkeä

Tämän päivän kävelysaalis on hieman yli 7 km. Lisäksi olin lasten kanssa pulkkamäessä, tein hetken ajan lumitöitä ja tanssin matolla vartin verran. Liikunnallinen päivä.

Kävelin rattaita työntäen noin 3,5 km matkan asukaspuistoon, jossa sitten ensin touhuttiin kiipeilytelineen ympärillä ja myöhemmin pulkkamäessä. Mikään älyttömän iso mäki siellä ei ole mutta juuri sopiva tuollaisille pikkuisille.

Ensin laitoin esikoisen laskemaan yksinään pulkalla mäkeä alas, kun ajattelin, ettei mun takamus tule ikinä siihen pulkan kyytiin mahtumaan. Sitten päätin kuitenkin kokeilla, josko siihen kuitenkin mahtuisin ja mahduinhan minä. Kauhean nätin näköistä ei varmasti ollut läskien työntyessä pulkan reunojen ylitse mutta niin sitä vaan laskettiin monen monta kertaa lapsi jalkojen välissä.

Oli kyllä itselläkin ihan älyttömän hauskaa. Tuli ihan lapsuus mieleen. Oletteko te käyneet pulkkamäessä aikuisina?

Ruokailutkin menivät hyvin, ja kauppareissulla vielä huomasin raejuuston olevan tarjouksessa, joten sitähän piti hamstrata jääkaappiin. 8 kpl niitä 400 gramman rasioita ostin. Muuten varmaan olisin ostanut enemmänkin mutta jo nyt reppu oli tupaten täynnä ja lisäksi oli vielä kassi kädessä. Onpahan nyt taas hetkeksi raejuustoa, joka tuntuu olevan AINA loppu. Kummallinen jääkaappimörkö, kun aina syö kaikki mun raejuustot.

8 km

Tämän päivän kävelysaldo on noin 8 km.

Lähdin lasten kanssa puistoon, jonne on meiltä hieman alle 4 km matkaa. Siellä lapset touhusivat tunnin verran ja sitten kävelin rattaita työntäen vielä kauppaan (noin 3 km) ja siitä kotiin (noin 1 km).

Hiukan oli liukasta, joten kauhean nopeasti matkat eivät taittuneet. Ilma oli kuitenkin mukavan selkeä eikä turhan kylmä, joten mikäs siinä kävellessä.

Mulla on nyt selkeästi iskenyt jokin kävelyvaihe päälle, sillä sitä on nyt tullut harrastettua enemmänkin. Tanssimatto on jäänyt vähän sivuun, mutta se johtuu myös sairastelusta, minkä rippeet ovat päällä edelleenkin. Kauhean sitkeää tautia nyt liikkeellä.

Vaihtelu virkistää ja mä harrastankin aina juuri sellaista liikuntaa, kun tekee mieli. En siis lähde salille, jos se ei sillä hetkellä yhtään nappaa, tai kävele bussipysäkkiä kauemmas, jos ei siltä tunnu. Mielestäni ihan kohtuullisen hyvin liikuntaa on silti viime aikoina kertynyt ja nettiliikuntaohjelman mukaan mun kuntotaso on jo 9,5 (alussa se oli 5) ja muutamassa päivässä sen pitäisi nousta tasolle 10, mikä on kaiketi korkein tuossa ohjelmassa.

Kunto mulla ei varmasti ole vielä mitenkään edes keskinkertaisella tasolla. Musta tuntuukin, että tuo ohjelma seuraa vaan harjoituksiin kulunutta aikaa, harjoituskertoja sekä kuormittavuutta. Kuormittavuuden se laskee harjoitukselle siihen kuluneen ajan, sykkeiden ja mahdollisen matkan perusteella. Tietysti kuormittavuus tällaisella huonokuntoisella ylipainoisella on suurempi kuin vastaavaa harjoitusta tekevällä hoikalla hyväkuntoisella, sillä syke-erot ovat valtavat. Mun tarvitsee suurin piirtein kumartua sitomaan kengännauhat niin sykkeet ovat yhtä korkealla kuin juoksua harrastavalla kaverillani kesken muutaman kilometrin juoksulenkin.

Olen kaikesta tästä huolimatta tyytyväinen ohjelman kuntotason nousuun ja omiin liikuntasuorituksiini. Oli todellinen kuntoni sitten huipputasoa, keskitasoa tai heikkoa tasoa, niin ei liikkumisesta ainakaan haittaa ole. (Varsinkin, kun tietää todellisuuden olevan jotain erittäin heikon ja keskitason väliltä.)