"Etiäpäin!", sano mummo lumessa.

Eilistä valitusta voisi jatkaa mutta en edes jaksa.

Katuja ei edelleenkään oltu aurattu ja kipeä olen vieläkin, piti siis kauppareissu työntää taas ihan hulluna noita rattaita. Hyvänä puolena pitää todeta, että nuo rattaat kyllä kulkee. Isot pyörät ja malli muutenkin suunniteltu maastokäyttöönkin. Tosin siinä kohtaa, kun sohjoa on tavarakoriin saakka, hidastuu matkanteko noillakin.

Punnitus olisi huomenna ja hieman epäilen plussatulosta, sillä ruokailut eivät ole taudissa menneet kovin terveellisesti tai kevyesti. En tuosta kuitenkaan stressaa, sillä mulla ei projektini kanssa ole kiire. Pääasia, että suunta isossa mittakaavassa on alaspäin yksittäisistä huonoista viikoista huolimatta.

valivalivalivalivali...

Kylmä! Kipeä! Märkä! Räntä! Auraamattomat kadut! Kuume! Väsymys!

Tällaisina päivinä toivoo, ettei olisi edes noussut ylös. Hammaslääkärissä oli kuitenkin pakko käydä kaikesta huolimatta, vai oliko?

Rattaita apinanraivolla työntäessäni auraamattoman kadun kymmensenttistä suojalunta myöten räntälumen paiskoontuessa vaakasuoraan vasten kasvojani kyllä mietin, miksi en vaan perunut hammaslääkäriaikaani. Sairauskin tuntui vaan saavan lisäpotkua tuosta rämpimisestä ja kuume kohosi eilistä korkeampiin lukemiin. Lisäksi väsymys on vaivannut koko päivän.

Jos olisin ollut yhtään viisaampi, niin olisin perunut ajan ja jäänyt kotiin. Laittanut villasukat jalkaan, keittänyt teetä ja käpertynyt sohvalle. Lapset olisivat kyllä häiriköineet sohvalle käpertymistäkin jonkun verran mutta kai edes hetken olisi pystynyt?

Jospa huomenna olisi uusi parempi päivä..

InBody

Olen taas kipeänä. Ärsyttävää! Tanssimatolla kuitenkin pompin puolisen tuntia eli ihan laakereilleni en jäänyt makaamaan. Olo kuitenkin mennyt huonommaksi koko ajan, joten saa nähdä, mitä huomenna saa aikaan, jos mitään.

InBodyssa kävin siis tutkimuksen puitteissa jälleen. Edelliset mittaukset olivat 12.11.12 ja 20.11.12 eli suunnilleen 2 kk sitten. Tänne taisin kirjoittaa vain tuon ihan ensimmäisen tuloksia.

Kaikkia tuloksia en viitsi laittaa uudestaan mutta tässä vertailun vuoksi vanhojen ja uusien joitakin tuloksia: (sulkeissa ensin 12.11. ja toisena 20.11.)
- paino: 116,7 kg (120,7 kg, 120,8 kg)
- SMM eli lihasmassa: 32,2 kg (33,4 kg, 32,5 kg)
- rasvamassa: 58,6 kg (60,4 kg, 62,3 kg)

Yhteenvetona voisi sanoa, että tuo 4 kg, mikä on mittausten välissä lähtenyt, on poistunut rasvakudoksesta ja lihakset ovat pysyneet ennallaan. Kannattaa vertailla tuohon jälkimmäiseen ensimmäisistä tutkimuksista, sillä ihan ensimmäisessa tutkimuksessa menkkaturvotus vaikutti ihan selkeästi tuloksiin. (Ei viikossa voi oikeasti tulla tuollaisia muutoksia.)

Prosentteina mun rasvaprosentti oli viime mittauksessa 51,5 % ja nyt se oli 50,1 %. Aika lailla sama tulos kuin tuolla kehonkoostumusvaa'alla, jossa se oli 51,1 %. Lihasmassa olisi vaa'an mukaan 25,4 kg edellisen mittauksen perusteella ja InBodyssa se oli 32,2 kg. Siinä siis vaikuttaisi olevan enemmän eroa. Tosin vaaka ilmoittaakin mittaavansa vain luustolihasta, joten en tiedä, onko sillä vaikutusta. Ihmiskehossahan on muitakin lihaksia kuin luustolihakset, ja jos InBody mittaa nekin, niin se osaltaan voisi selittää eroa. En kyllä osaa sanoa, mittaako InBodykin vain luustolihakset.

Lepopäivän leffa

Mun oli tarkoitus mennä salille tänään mutta jotenkin ei saanut aikaiseksi. Varmaan reissu väsytti pitkistä unista huolimatta, joten päätin pitää lepopäivän liikunnasta.

Menimme sitten ystäväni kanssa leffaan katsomaan Hobittia. Ihan mun elokuva! Aika kului lentäen, eikä kertaakaan tullut mieleen katsoa kelloa, mikä on hyvin harvinaista mulle elokuvaa katsellessa. Osasin sitä kyllä odottaakin, sillä Taru sormusten herrasta -trilogia kuuluu mun ehdottomiin suosikkeihin. Seurakin oli mitä parhainta, joten kerrassaan mahtava ilta.

Huomenna on tutkimukseen liittyvä InBody-mittaus. Mielenkiintoista nähdä, millaisia muutoksia on tullut.

Reissussa rähjääntynyt ilmoittautuu

Nyt ollaan jälleen kotona. Hieman turhan lyhyt aika reissulle, mutta tarpeeksi pitkä väsyttämään sekä mummin että äidin. Mummin asunto kun ei ole mitenkään lapsiturvallinen, joten valppaana sai olla ihan jokainen hetki.

Mukava reissu oli kaikesta huolimatta.

Esikoinen pääsi ulkoilemaan pitkäksi aikaa mummin kanssa, mikä ei täällä kotona oikein meinaa onnistua, kun kuopus ei tykkää vielä yhtään kylmällä säällä ulkoilemisesta. Pakko siis tehdä kompromissi ja ulkoilla vaan hetkittäin.

Mummi pääsi hemmottelemaan poikia oikein urakalla. Oli keksiä, pirtelöä ja suklaata sekä rakennuspalikoita, piirtämistä ja muutenkin paljon huomiota. Pojat nauttivat ihan selkeästi ja nukkuminen nyt oli, mitä arvata saattaa. Ihmekös, jos äitiä nyt väsyttää?

Huomenna saan onneksi nukkua niin pitkään kuin unta riittää, koska mies hoitaa lapset.

Pelkästään mässäilyksi ei reissu mennyt sillä liikuntaa tuli hyötykävelyn merkeissä yhteensä noin 12 km verran. Ihan tarkkaa matkamäärää en pysty ilmoittamaan, sillä gps:n lataus loppui kesken kaiken.