Positiivinen muutos

Juhlat on juhlittu ja herkkuja syöty. Pieni pala täytekakkua, pari kotitekoista suklaamuffinia, muutama dumle, pari karkkia ja mokkapala. Tuli noita herkkuja siis syötyä suhteellisen paljon mutta entiseen verrattuna vähän, koska aiemmin niitä olisi voinut mennä tuplamäärä tai enemmänkin. Nyt ei edes tehnyt enempää mieli.

Olisiko makeanhimo taltutettu? Jotenkin outo tunne, kun ei oikeasti tee edes suklaata mieli vaikka kaapissa olisi kilon konvehtirasia. Siellä se on kiltisti ollut jo usean viikon ajan, eikä ole käynyt edes mielessä avata sitä.

Vai olisiko herkkukiintiö täytetty aikaisempien mässäilyjen aikana? Juhlissa siis tosiaan söin herkkuja ja nautin toki niistä mutta ei iskenyt missään vaiheessa kauhea himo päälle eikä kyllä nyt edes maistuisi makea vaikka sitä nokan eteen kannettaisiin. Positiivinen muutos kaiken kaikkiaan!

Parina päivänä saattaa herkut näkyä vaa'alla mutta eivätköhän luvut ole tasaantuneet seuraavaan punnitukseen mennessä. Tarkoitus olisi alkaa taas päivittämään paino perjantaisin vaikka päivitys on nyt parina viikkona ollut lauantaina.

Ei mitään uutta

Edelleen mielihalujen kanssa taistelua ja ilmakin masentaa, kun jälleen sataa vettä saavista kaatamalla.

Tänään kävelyä tuli noin 2 kilometriä vaunuja työnnellen ja lisäksi kauppakeskuksessa hortoilua, jota en siis liikuntapäiväkirjaan merkitse, koska en ajattele sitä millään tavalla liikuntana, vaikka siinä toki askelia kertyikin.

Vaa'allekaan en uskaltanut nousta. Kovasti epäilen, että tehokuurin aikaiset pudotukset ovat tulleet tämän mässäilyn aikana korkojen kera takaisin. Että ihminen voi olla heikko!

AH-kerho

"Hei. Olen 100 kilon keijukainen ja olen herkkuholisti."
"Hei, 100 kilon keijukainen."

Alkoholismin yhteydessä usein kuulee sanottavan, että alkoholisti ei koskaan kykene palaamaan alkoholin kohtuukäyttäjäksi. Koskeekohan sama myös herkkujen suurkuluttajia?

Olen huomannut, että jos olen pitkään syömättä herkkuja, niin niitä ei edes tee mieli. Jos niitä taas syö, niin kerralla saattaa mennä vaikka pussi jos toinenkin. Lisäksi nämä mieliteot ovat kausittaisia eli joskus tekee kauheasti mieli suklaata, kun taas toisena kautena voisi syödä litroittain jäätelöä. Onko teillä muilla samaa?

Sokeririippuvuudesta ja karppaamisesta on kirjoitettua sanaa paljonkin. Toisaalta juttua löytyy sekä puolesta että vastaan. Itse en ainakaan tällä hetkellä mieti varsinaista karppaamista mutta herkut ja leivän voisin jättää kokonaan pois. Leipää en siis muutenkaan syö kauheasti, joten se ei kovin suuri muutos olisi. Nuo herkut taas...well, you know.

Puputtamisenhimoa edelleen...

Tänään olen onnistunut pitämään syömiseni suhteellisen terveellisinä puputtamisenhimosta huolimatta. Ruokaa on mennyt enemmän kuin olisi tarkoitus mutta herkkuihin en ole koskenut. Olisiko se kuitenkin askel parempaan suuntaan?

Liikuntapäiväkirjaan tuli kirjattua noin 1,5 km kävely vaunuja työnnellen. Keskisyke 126, maksimisyke 149 ja aikaa kului noin 20 minuuttia. Lisäksi lyhyt ja tehokas siivoushetki, jossa keskisyke 107, maksimisyke 137 ja aikaa kului 10 minuuttia.

Eiväthän nuo varsinaista liikuntaa ole vaan arjen toimintaa. Tutkimuksen liikuntapäiväkirjaan tulee kuitenkin merkitä kaikki liikunta siivoamista myöten. Kaavakkeessa sitten vielä erotellaan kunto- ja hyötyliikunta toisistaan ja annetaan lisätietoja liikunnan tehosta, matkasta, kestosta, tavasta yms. Esimerkiksi tälle päivälle tuli merkintä:

Kävely -- Vaunuja työntäen molemmat lapset kyydissä -- Hyötyliikunta -- 20 minuuttia -- Borg 15 -- 1,5 km -- Keskisyke 126 -- Maksimisyke 149.

Sunnuntaista lähtien pitää sitten vielä liikuntapäiväkirjan lisäksi täyttää ruokapäiväkirjaa. Siitä lisää sitten, kun se on ajankohtaista.

Niistä eilen askartelemistamme taikataikinajäljistä tuli ihan kivoja. Laitoin ne uudestaan uuniin tänään, koska eivät eilisen illan aikana vielä oikein kovettuneet. Ovat siis edelleen jälkilämmössä uunissa.

Jatkuva puputtamisenhalu

Miten tästä jatkuvasta puputtamisenhalusta pääsee eroon? Jäi päälle noista monta päivää kestävistä juhlista hirveä mussutus, ja paino on varmaan saavuttanut jo alkuperäiset lukemat. En edes uskalla käydä vaa'alla pettymässä.

Tänään aloin kirjoittaa liikuntapäiväkirjaa tutkimukseen liittyen ja pari merkintää kertyi. Kävelyä kaksivuotiaan tahtiin rattaita työnnellen kilometrin verran ja sitten toisten rattaiden pesu, jossa tuli ihan lämpö päälle.

Tänään on kyllä ollut kumman energinen olo koko päivän. Johtuu varmaan siitä, että heti aamupalan jälkeen lähdimme käymään läheisessä avoimessa päiväkodissa, jossa esikoinen pääsi purkamaan energiaansa ja vähän askartelemaankin. Teki sadesoittimen, joka kyllä on edelleen siellä päiväkodissa kuivumassa.

Itsekin pääsin askartelemaan illalla, kun tein taikataikinasta molempien lasten käden- ja jalanjäljet. Nyt toinen on uunissa kuivumassa ja saa nähdä, miten onnistuu. En siis ole ennen kyseistä massaa paistellut.

Esikoisen mielestä taikataikinaan jälkien painaminen oli todella hauskaa, kun taas kuopuksen mielestä se oli ihan hirveää. "Se koskee mun varpaita. Hirveetä!" Kuopuksen jäljet eivät siis ole ihan täysin onnistuneet mutta kyllä niistä selvää saa. Esikoisen jäljet onnistuivat hyvin. (Jos siis paistaminenkin vielä onnistuu.)

Lisäksi ajoin molempien poikien hiukset. Esikoiselle se on jo tuttua puuhaa mutta kuopukselle ensimmäinen kerta, ja oli kyllä aikakin. Hyvä, jos pieni jotain näki kaiken tukan takaa, kun se roikkui koko ajan silmillä. Nyt ovat molemmat niin isojen poikien näköisiä siilipäineen.

Juomista mielihaluihin?

Sain kokeilunarvoisen vinkin kommenttiboksista juoda mielihalujen yllättäessä. Uskon sen ainakin jonkin verran auttavan, koska joinain päivinä (kuten tänään) tulee juotua huonosti. Katsellaan, vaikuttaisiko mielihaluihin.

Tein tästä nyt oman postauksenta, jos joku muukin saisi vinkistä avun itselleen. Ilmoittelen, huomaanko mitään vaikutusta omiin makeanhimoihini.

Vähemmän hyvin alkanut viikko

Syömisten suhteen taas ollaan syvällä rapakossa. Liian paljon ja turhan epäterveellistä ainesta on mennyt kurkusta alas. Pitää ottaa itseään niskasta kiinni.

Olen huomannut, että makeanhimoni on selkeästi yhteydessä kuukautiskiertoon. Pikkuisen ennen menkkoja ja niiden aikaan on mielihaluja selkeästi enemmän kuin muuna aikana. Voiko hormonit oikeasti tehdä tämän vai kuvittelenko vain?

Kävelyä tuli tänään ihan mukavasti. Arviolta 4 km vaunuja työntäen, joten jonkun kalorin se kulutti mutta tuskin niin paljoa kuin syömiset vaatisivat. Tällä viikolla en siis ihmettele, jos pudotus on pieni tai olematon.

Kuvissa ei muutos vielä näy

Uudet kuvat otin tänään ja laitoin projektin alussa otetun sivukuvan uuden sivukuvan viereen. Muutosta ei noista kuvista kyllä näe, mikä ei ole suuri ihme, koska vastahan pari cm on lähtenyt vatsasta. Päätin laittaa kuvat silti tänne, niin näkee ainakin lähtökohdan.

Kuvat olen rajannut ja vaihtanut harmaasävyisiksi. Muita muokkauksia en ole tehnyt. Jos joku noista kuvista tunnistaa, niin toivoisin, että ei laittaisi nimiä tms esille.

Tämä päivä on mennyt taas levätessä. Lapset ovat kipeinä ja yöllä en saanut oikein nukuttua, koska he heräilivät pitkiksikin pätkiksi. Liikuntaa ei siis ole tullut ollenkaan. Itse en vielä ole sairastunut mutta eiköhän tuo tauti vielä minutkin nappaa kouriinsa.

Yöllä valvoessa myös makeanhimo vei voiton. Muutama keksi ja pieni suklaalevy katosivat sisuksiini.

Tanssimatto on saanut kyytiä

Tänään olen rääkännyt armottomasti tanssimattoa. Kahdessa jaksossa ja yhteensä noin 1,5 tuntia musiikin mukana pomppimista. Mahtaa tanssimatto huutaa armoa, kun tällainen jättiläinen hyppii päällä. Ei ole onneksi ainakaan vielä hajonnut, joten kaipa se kestää tällaisetkin painot.

Yhtään herkkua en ole syönyt tänään. Mieli teki mutta otin jääkaapista pari porkkanaa ja järsin niitä. Pahin makeanhimo onneksi meni sillä ohitse ja jäi keksit syömättä. Pieniä askelia, pieniä askelia.

Viljojen poistamista ruokavaliosta on ehdotettu. Vielä en tahtoisi alkaa millekään tietynlaiselle ruokavaliolle vaan tarkoitus olisi syödä monipuolisesti ja pienentää annoskokoja. Näin olen toistaiseksi tehnyt. Ehkä jossain vaiheessa, jos tämä tapa ei tuota tuloksia, voin miettiä muita vaihtoehtoja. Kovin ehdotonta ruokavaliota en usko, että pystyisin jatkamaan pitkään ja tarkoituksena olisi kuitenkin saada loppuelämän kestäviä muutoksia aikaan.

Yksi päivä kerrallaan

Eilen en sortunut mutta tänään otin välipalaksi kaksi keksiä. Vain kaksi onneksi. Makeanhimo on kova, enkä oikein tiedä, millä terveellisellä tavalla sitä voisi tyydyttää.

Kaiken kaikkiaan nelisen tuntia olemme ulkoilleen lasten kanssa tänään. Hieman oli jo viileämpää mutta mukava ulkoilukeli kuitenkin. Parasta se, ettei ole heti hiki päässä, kun vähän kävelee. Puutarha vaan ei oikein tykkää kylmästä. Sipulinvarret ovat selkeästi ottaneet nokkiinsa.

Vaa'alla en ole edelleenkään käynyt. Perjantaina sitten tuomio, kuinka paljon herkuttelu heilauttaa painoa.

Taistelua mielihaluja vastaan

Koko päivän on tehnyt mieli niitä kaapissa kummittelevia keksejä. Ne ovat suorastaan vaatineet minua syömään itsensä. Ainakaan vielä en ole sortunut. Enkä aio sortuakaan.

Olisi niin paljon helpompaa vain antaa mielitekojen viedä itseään. Tiedostan kuitenkin, että juuri se on tuonut minut tähän tilanteeseen. Uskon ja toivon mielihalujen helpottavan edes vähän, jos ne pystyisi olemaan huomioimatta edes kuukauden päivät. Kokemusta ei ole, joten tulevaisuus näyttäköön, miten käy.

Hyötyliikuntaa on tullut taas hyvin päivän mittaan. Muuta ei ole vielä oikein ehtinyt, kun olimme jälleen liikenteessä ison osan päivästä. Vielä voisi ainakin stepperillä askeltaa.

Kyllä tämä tästä.

Plörinäksi meni

Voihan kettu ja muut metsän eläimet, että ihminen osaa olla heikko. Eilen ja tänään on mutusteltu keksejä ihan urakalla. Aina päätin, että enempää en ota mutta taas hetken päästä kävi käsi keksikulholla. Liikkuminenkin on jäänyt vähäiseksi, joten ihan plörinäksi on mennyt viikonloppu.

Vaa'alle en ole uskaltanut nousta, ettei vielä suurempi ketutus iske, jos ja KUN ne lukemat ovat pompanneet ylöspäin.

Ei auta. Suosta on noustava.

Makeanhimo!

Samaa rataa nyt menneet päivät. Ulkoilua ja lasten kanssa touhuilua. Ei siis mitään ihmeellistä.

Kauheasti ei nyt ole viitsinyt tanssia tai zumbata, kun kuukautiset aiheuttavat inhottavan olon. Kyllä se tästä taas, kun nämä alkupäivät menevät ohitse. Kauhean makeanhimonkin aiheuttavat tai ainakin niitä tästä syytän. Heh.

Ilokseni huomasin tänään puutarhassani, että kurkkuja on tulossa. Muutamia alkuja näkyi jo olevan ja runsaasti kukkia. Herneissäkin kukkia, mutta palkoja en vielä huomannut. Sipulinvarsia olen jo pakastanut useita litroja ja lisää tulee koko ajan. Sipuleitakin siis saadaan omasta maasta jossain vaiheessa. Tomaatit eivät taida enää ehtiä, kun ne kylvin myöhässä, ja ovat vielä kovin kitukasvuisia.

Mitä tehdä, kun koko ajan tekisi mieli puputtaa jotakin? Ja nimenomaan kaikkea ei-niin-terveellistä. Keksit vainoavat minua tuolta kaapista ja popcornit huutavat nimeäni. Olen vahva, olenhan?