plaaaaaaahh

#¤"/&¤/#& flunssa!

Liikunnan puute tekee mut jo hulluksi. Tosin tähän ystäväni voisivat todeta, että ei hullua enää tekemällä hullummaksi saa.

Huomenna on tutkimukseen liittyvä käynti hoitajalla ja käyntiä varten kirjoitettu liikuntapäiväkirja näyttää kovin tyhjälle. Ei mahda mitään, kun sattui juuri tauti sopivasti kohdalle. Lisäksi ruokapäiväkirjakin on ihan mitä sattuu, joten todella hyvää tutkimusaineistoa saavat.

Onneksi olo jo helpottaa. Pian pääsee liikkumaan. Huomenna suunnitteilla jo kävelylenkki, kun pitää ottaa kevyesti vielä jonkun aikaa, ettei tulisi mitään ikäviä jälkitauteja. Kyllä tämä tästä!

Plörinäksi mennyt päivä

Univaje ei ole mulle hyväksi. Se tuli taas todistettua tänään, kun viime yö meni kuopuksen kanssa valvoessa. Raukalla korvatulehdus molemmissa korvissa tuon räkätaudin ja yskän lisäksi. Tänään sitten alkoi antibioottikuuri ja toivottavasti ensi yö ei mene itkiessä.

Mies otti ylityövapaan ja meni lasten kanssa terveyskeskukseen, jotta sain nukkua aamulla. Silti tämä päivä on mennyt niin penkin alle kuin vaan voi mennä. Liikuntaa ei ole tullut yhtään ja syömiset ovat karanneet ihan täysin lapasesta. *Lyö päätä seinään*

Tätä menoa jo tiputetut kilot ovat kohta taas takaisin vyötäröllä ja ahterissa.

Mä tahdon liikkua!

En olisi uskonut vielä valittavani liikkumisen puutteesta mutta näin on. Jos siis ette halua lukea valitusta, niin ei kannata jatkaa eteenpäin..

Kerrankin olisi ollut aikaa liikkua, niin tottakai tulin kipeäksi tällaiseen typerän sitkeään limatautiin, jonka kanssa meinaa tukehtua jo ihan ilman liikkumista, niin ei voi oikein harkitakaan tanssimista tai salille menoa. Ketuttaa!

Miksi tämä ei voinut mennä ohitse parissa päivässä vaan on piinannut minua jo lähes viikon ajan eikä loppua näy? Miksi juuri hyvin alkanut liikkumiseni teilaantuu? Miksi, miksi, miksi?

Kuinka pitkään tätä vielä mahtaa kestää? Niin ja kuinka kauan pitää vielä tervehtymisen jälkeen odotella, että voi ihan kovatehoista liikuntaa, kuten tanssimattoa, harrastaa? Voi rähmä, sanon minä. Pitäisi kyllä olla jo tottunut, koska aina, kun jokin menee hyvin, niin tulee takapakkia ja kunnolla. Onhan se nähty.

Tästä suosta kyllä noustaan! Kunhan flunssapöpöt on taltutettu, niin sykemittarille on taas reippaasti töitä luvassa.

Pahuksen nilkka!

Laitoimme pihaa kuntoon talvea varten ja astuin jotenkin huonosti. Nilkkaan viilsi ikävästi ja nyt se on taas välillä astuessa tuntunut ikävältä. Vastaavaa vaivaa on ollut aikaisemminkin ja oletan sen johtuvan joskus vuosia sitten tapahtuneesta pahemmasta tapaturmasta nilkassa. Silloin nilkan nivelsiteet ratkesivat lähes poikki ja muistaakseni pohjeluun reunaan tuli pientä murtumaa.

Nilkka on pääosin ollut oireeton mutta nyrjäytin sen kunnolla viime talvena, jolloin oireet taas pahenivat. Välillä on pitkiäkin kausia, ettei siihen koske lainkaan mutta nyt se on taas oireillut hieman enemmän. Varmaan iso massa päällä ja lisääntynyt rasitus liikkumisen muodossa vaikuttavat.

Tänään en siis tanssinut, koska en halua nilkkaa saada entistä huonompaan kuntoon. Painojakaan en sitten metsästänyt, vaikka sitä eilen suunnittelin. Joitain lihasliikkeitä ajattelin vielä ennen nukkumista tehdä.

Luinkin jo kommenteista vinkkejä selkälihasliikkeiksi. Tuota seisten tehtävää voisi ainakin kokeilla. Polvillaan oleminen ei multa oikein onnistu tuon huonon polven vuoksi mutta sitäkin voisin yrittää laittamalla tyynyn povien alle. Kiitos vinkeistä! Laittakaa ihmeessä lisää, jos jotain mieleen juolahtaa.

Muitakin lihasliikkeitä voi ehdotella. Perus hauisliikkeet ja ojentajat ovat hallussa mutta kovin erikoisia liikkeitä en tiedä ja siksi en varmaan noista painoista ole koskaan oikein innostunut.

Ei mitään uutta

Edelleen mielihalujen kanssa taistelua ja ilmakin masentaa, kun jälleen sataa vettä saavista kaatamalla.

Tänään kävelyä tuli noin 2 kilometriä vaunuja työnnellen ja lisäksi kauppakeskuksessa hortoilua, jota en siis liikuntapäiväkirjaan merkitse, koska en ajattele sitä millään tavalla liikuntana, vaikka siinä toki askelia kertyikin.

Vaa'allekaan en uskaltanut nousta. Kovasti epäilen, että tehokuurin aikaiset pudotukset ovat tulleet tämän mässäilyn aikana korkojen kera takaisin. Että ihminen voi olla heikko!

Liukasta!

Mä suorastaan vihaan tällaista keliä! Maa on paikoitellen jäässä eikä sitä huomaa ennen kuin meinaa jo olla pyrstöllään jään päällä. Kunnon lumi tai sitten täysin sula, kiitos. Liukkaat kelit voisi jättää välistä sekä syksyllä että keväällä.

Ulos ei paljoa tee mieli tuon liukkauden takia. Kävin silti nyt iltasella vajaan tunnin esikoisen kanssa ulkoilemassa, mikä kyllä muuten teki ihan hyvää. Tuo liukkaus vaan inhottaa, ketuttaa ja pelottaakin. En haluaisi teloa polveani liukastumalla. (Näin on käynyt monena monituisena liukastelukelinä.)

Tämän päivän syömiset ovat onneksi olleet jo paremmin kuosissa kuin viikonlopun aikana. Pienen palan kakkua kyllä söin tänäänkin, kun sitä vielä jääkaapissa on. Onneksi se pian loppuu ja mies on luvannut uhrautua syömään siitä ainakin suurimman osan.

Motivaatiopulaa ilmassa?

Useilla laihduttajilla on blogien mukaan ollut jo jonkun aikaa motivaatiopulaa. Sama on vaivannut itseäkin vaikka kovasti siitä huolimatta olen koittanut suunnitella, mitä söisi seuraavana päivänä. Suunnitelmat vaan eivät kovin usein ole pitäneet paikkaansa. Tästä syystä olisi otollinen hetki tehdä jotain radikaalimpaa saadakseen itsensä taas raiteille.

Miten syömisten suunnitteleminen seuraavaksi päiväksi on niin paljon helpompaa kuin suunnitelmassa pysyminen? Eilenkin suunnittelin hienosti tämän päivän syömiset ja mitä tapahtui? Aamupala ja lounas menivät tismalleen listan mukaisesti mutta välipalaksi aiottu banaani muuttuikin muutamaksi keksiksi ja iltapalatee vaihtui glögiksi sekä popcorniksi. Kyllä ihminen voi olla heikko!

Onneksi kalorirajat silti pitivät, koska päivällinen oli suunniteltua keveämpi (noiden keksien vuoksi!).

Liikuntaa tuli jälleen ihan kivasti. Vaunuja työnnellen kävelyä kolmisen kilometriä ja lisäksi reipasta siivousta, niin on koti edes suurin piirtein kunnossa, kun äiti huomenna tulee tänne.

Mikä teillä on auttanut motivaatiopulaan?

Vähemmän hyvin alkanut viikko

Syömisten suhteen taas ollaan syvällä rapakossa. Liian paljon ja turhan epäterveellistä ainesta on mennyt kurkusta alas. Pitää ottaa itseään niskasta kiinni.

Olen huomannut, että makeanhimoni on selkeästi yhteydessä kuukautiskiertoon. Pikkuisen ennen menkkoja ja niiden aikaan on mielihaluja selkeästi enemmän kuin muuna aikana. Voiko hormonit oikeasti tehdä tämän vai kuvittelenko vain?

Kävelyä tuli tänään ihan mukavasti. Arviolta 4 km vaunuja työntäen, joten jonkun kalorin se kulutti mutta tuskin niin paljoa kuin syömiset vaatisivat. Tällä viikolla en siis ihmettele, jos pudotus on pieni tai olematon.

Pyhä yksinkertaisuus!

Varoitus: Sisältää valitusta.

Jos laitan ilmoitukseen, että haluaisin ostaa kokoa 80/86 cm olevan täysin vedenpitävän välikausihaalarin pojalle, niin miksi mulle tarjotaan kokoa 92 cm olevaa Reimatecia tai kokoa 80 cm olevaa peruslassieta tai sitten pinkkiä 80 cm olevaa haalaria? Ei voi käsittää. Eivätkö ihmiset osaa lukea vai onko luetun ymmärtäminen jäänyt jonnekin takapihan pusikkoon?

Ei. En laita pojalleni pinkkiä haalaria, vaikka se kuinka voisi olla uusinta muotia Pariisissa tai Hong Kongissa.
Ei. En halua etsiä noin 80 cm pitkää lastani 92 cm reilua kokoa olevan Reimatecin sisuksista.
Ei. En halua perushaalaria, josta syksyn mutavesivelli menee samantien lävitse.

Jos ei ole tarjota ilmoitukseen sopivaa tuotetta, niin onko sitten pakko tarjota ihan jotain muuta? Sama, kun aikanaan etsin Mountain Buggy Duo vaunuja, niin kaikki vastaajat tarjosivat City joggereita tai muita vastaavia. Syy noihin tiettyihin vaunuihin oli niiden 50 kg kantavuus, mitä muissa vaunuissa yksinkertaisesti vain ei ole. Kantavuuden merkitys taasen oli suuri, koska 2-vuotias poikani ei 95 cm ja 17,5 kg koossa perusvaunuihin mennyt, niissä kun painoraja on sen 15-18 kg ja vaatteidenkin paino pitää ottaa huomioon.

Kuinka kauan flunssa voi oikein kestää?

Edelleen heikossa kunnossa. Toivottavasti ei ole kyse mistään viikkoja kestävästä kestoflunssasta.

Ruokailut ovat menneet hyvin. Kalorit alle suosituksen, kun ei oikein mikään maistu. Luulisi ainakin tulevan pudotusta sitten vaa'an lukemissa.

Tänään uskaltauduin hetkeksi ulos lasten kanssa. Oli pakko, koska molemmat hyppivät seinillä pitkän sisälläolojakson takia. Lapset tykkäsivät mutta minä en kauheasti nauttinut. Tuli suorastaan paha olo vaikka olimme ulkona vaan noin puoli tuntia.

Vitamiineja olen popsinut yli suositusten, juonut hunajavettä, yrittänyt levätä jne mutta ei tunnu olevan mitään vaikutusta. Mitäs muita flunssankarkotuskeinoja on?

Onko väärin olla pettynyt?

Projektin aikana on lähtenyt 3,8 kg. Kai siihen pitäisi olla tyytyväinen vaan kun en ole. Olisi paljon mukavampi nähdä suurempia lukuja. Omaa syytähän tuo pieni lukema on. Olen käynyt syömässä ravintolassa, en ole liikkunut joka päivä, herkkuja olen syönyt jne. Ihan oma vika siis mutta pettymys se on siitä huolimatta.

Sitä varmaan jotenkin ajattelee, että tässä painossa viikkopudotus olisi huomattavasti suurempi. Varmasti olisikin, jos joka päivä söisi oikein ja liikkuisi ahkerasti. Pitääkin yrittää muuttaa pettymys motivoivaksi voimaksi, joka ajaa liikkumaan. Syömisten suhteen täytyy myös skarpata.

Toivottavasti muutaman viikon kuluttua voin olla onnellinen pudotukseeni tai ainakin pudotuksen eteen tekemääni työhön. On siis aika kääntää uusi vaihde päälle, kunhan tauti helpottaa.

Tekosyyltä tuo taudin helpottaminenkin kuulostaa jopa omaan korvaani mutta pitää tiedostaa fakta, että kipeänä liian voimakas liikkuminen altistaa ikäville taudeille. Voi tulla sydänlihaksen tulehdus tai muuta vakavaa. Paras siis ihan tosissaan odottaa voinnin kohentumista ennen liikunnan lisäämistä. Ruokavalion kuntoon laittaminen taas saa alkaa heti.

Flunssa taas

Johan tässä jo kertaalleen on oltu kipeänä ja nyt taas nousi kuume ja olo on heikko. Viimeksi nuha menikin turhan nopeasti ohi ja arvelinkin, että uusi jossain vaiheessa iskee. Nyt se sitten iski. Kettu!

Ei ole herkkua olla itse kipeänä yhtä aikaa lasten kanssa mutta ei sille mitään mahda.

Syömiset ovat olleet vähän mitä sattuu, kun oikein mitään ei tee mieli mutta pakko on kuitenkin syödä. Liikkuminen on ollut lähinnä sohvan ja vessan väliä.

Ensimmäinen plussaviikko

Tiedossahan se oli mutta silti kyllä kieltämättä harmitti nähdä plussalukema vaa'alla. Aamupaino näytti 119,1 kg eli 600 grammaa plussaa viime viikosta. Toisaalta vähemmän kuin olisi voinut eilisen lukeman perusteella olla, koska eilinen lukema oli reippaasti suurempi. Nestettä siis poistunut vuorokauden aikana runsaasti ja toivottavasti poistuu lisää.

Tänään on tullut taasen hyötyliikuntaa, jos nyt kauppakeskuksessa pyörimistä voi liikunnaksi sanoa. Kotiin tullessa lisäksi kävelin kauemmalta bussipysäkiltä.

Kun mikään ei onnistu

 *VAROITUS: Sisältää valitusta ja kitinää.*

Tiedättekö päivät, jolloin yhtikäs mikään ei onnistu? Oli asia sitten pieni tai iso, niin siitä ei yksinkertaisesti tule yhtään mitään.

Tämä päivä on ollut juuri tuollainen päivä. Ensin kuopus oli hereillä lähes koko yön. Sitten aamulla lapset olivat ihan mahdottomia. Ei haluttu syödä, ei pukea, ei leikkiä nätisti, ei mennä vaunuihin, ei mitään...

Kun sitten viimein päästiin liikkeelle, niin bussiin ei mahtunut vaunujen kanssa. Eikä seuraavaan bussiin, eikä sitä seuraavaan. Kun sitten lopulta pääsimme kauppakeskukseen, jonne olimme sopineet tapaamisen, niin eikö siinäkin aikataulu kussut ja pahasti. Yli tunnin odottelimme toisia saapuvaksi, vaikka itsekin olimme bussiongelmien vuoksi reippaasti aikataulusta jäljessä.

Kotimatkalla satoi tietenkin kaatamalla ja kaksi bussia meni ohitse juuri, kun olimme jumissa liikennevalojen takana. Seuraava bussi olisi mennyt 15 minuutin jälkeen, joten päätin kävellä tuolta kauemmalta pysäkiltä kotiin. Matkalla kastuin läpimäräksi. Lapset onneksi pysyivät vaunuissa kuivina.

Kotiin päästyämme sitten sama rumba jatkui. Ei riisuta, ei syödä, ei sitä, ei tätä. Ketut ja muut elikot ovat viihtyneet kyllä mielessä koko päivän. Vielä pahempaa tästä teki oma väsymys.

Kaiken vielä kruunaa aamuinen vaa'an lukema, joka näytti plussaa ja reippaasti. Toivon kovasti, että edes osa siitä on nestettä ylensyönnistä ja menkoista johtuen. Eihän muutamassa päivässä voi lihoa oikeasti kiloja, eihän?

Flunssaa pukkaa

Viime yönä flunssa sitten nappasi minutkin syvimpiin syövereihinsä. Kettu ja muut metsän elikot ovat siis olleet mietteissäni tämän päivän. Heikosta olosta huolimatta oli pakko hoitaa asioita ja olin liikenteessä koko päivän. Kyllä ulkoilma teki hyvää, kipeänäkin.

Lähes koko päivä jalkojen päällä ja siltä kyllä tuntuukin. Jalkakylpy olisi tervetullut mutta jää nähtäväksi, saanko aikaiseksi. Väsyttää meinaan niin paljon, että nukahtaisin varmaan saman tien, kun pääni tyynyyn laskisin. Nuorin lapsista taas on sitä mieltä, että nyt ei ole vielä nukkumisen aika. Eiköhän kuitenkin pian uni voita pienelläkin.

Useasti on tullut mietittyä, miksi en aloittanut laihduttamista jo aiemmin. Ennen lapsia olisi aika ollut helpommin irrotettavissa liikkumiseen ynnä muuhun. Nyt tuntuu, että aina jossain välissä pitäisi ehtiä tekemään jotain oman hyvinvointinsakin eteen. Usein vaan se lasten kanssa touhuilu menee omien intressien edelle.

Olen toki löytänyt joitain arkeenkin sopivia liikkumistapoja, kuten aktiivisempi touhuilu lasten kanssa puistossa (penkillä istumisen sijasta) ja kulkemisen kävellen bussin sijasta. Mitäs muita liikunnan muotoja kiireisen pikkulapsiajan arkeen saisi sovitettua?

Mökkihöperyys iskee

Edelleen neljän seinän sisällä koko päivä. Lapset kipeinä mutta onneksi jo parempaan päin. Huomenna on ihan pakko päästä ulos, jotta seinät eivät ihan kaatuisi päälle.

Yöllä jälleen valvottiin, joten mitään en ole saanut aikaiseksi tänäänkään. Siinä siis toinen painava syy päästä huomenna edes vaunulenkille. Tänään olisi ollut niin ihana ilmakin ja oikein harmittaa kun ei voinut ulos lähteä.

Plörinäksi meni

Voihan kettu ja muut metsän eläimet, että ihminen osaa olla heikko. Eilen ja tänään on mutusteltu keksejä ihan urakalla. Aina päätin, että enempää en ota mutta taas hetken päästä kävi käsi keksikulholla. Liikkuminenkin on jäänyt vähäiseksi, joten ihan plörinäksi on mennyt viikonloppu.

Vaa'alle en ole uskaltanut nousta, ettei vielä suurempi ketutus iske, jos ja KUN ne lukemat ovat pompanneet ylöspäin.

Ei auta. Suosta on noustava.