Kadonneen motivaation metsästys

Jos olisit motivaatio, niin minne piiloutuisit?

Jotenkin tämä pitkä sairastelu on ajanut motivaationi jonnekin karkuteille. Pitäisi saada se taas kiinni ja päästä projektin kyytiin paremmin. Nyt alkaa onneksi olo olla jo sen verran hyvä, että voisi jo harkita liikunnan uudelleen aloittamista. Olen siis toki käynyt kävellen lähikaupassa jne mutta en mitään raskaampaa liikuntaa nyt ole vielä harrastanut.

Tuntuu vaan, että energia on poissa. Liikunta varmasti toisi lisää energiaa mutta sen aloittaminen ei nyt kiinnostaisi yhtään vaikka aikaisemmin todella kärsin liikkumattomuudesta. Omituista kerrassaan, miten mielialat muuttuvat.

Motivaatiopulaa ilmassa?

Useilla laihduttajilla on blogien mukaan ollut jo jonkun aikaa motivaatiopulaa. Sama on vaivannut itseäkin vaikka kovasti siitä huolimatta olen koittanut suunnitella, mitä söisi seuraavana päivänä. Suunnitelmat vaan eivät kovin usein ole pitäneet paikkaansa. Tästä syystä olisi otollinen hetki tehdä jotain radikaalimpaa saadakseen itsensä taas raiteille.

Miten syömisten suunnitteleminen seuraavaksi päiväksi on niin paljon helpompaa kuin suunnitelmassa pysyminen? Eilenkin suunnittelin hienosti tämän päivän syömiset ja mitä tapahtui? Aamupala ja lounas menivät tismalleen listan mukaisesti mutta välipalaksi aiottu banaani muuttuikin muutamaksi keksiksi ja iltapalatee vaihtui glögiksi sekä popcorniksi. Kyllä ihminen voi olla heikko!

Onneksi kalorirajat silti pitivät, koska päivällinen oli suunniteltua keveämpi (noiden keksien vuoksi!).

Liikuntaa tuli jälleen ihan kivasti. Vaunuja työnnellen kävelyä kolmisen kilometriä ja lisäksi reipasta siivousta, niin on koti edes suurin piirtein kunnossa, kun äiti huomenna tulee tänne.

Mikä teillä on auttanut motivaatiopulaan?