Miten musta tuntuu, että oltaisiin vasta keskellä kevättä vaikka nyt on jo ihan virallisesti kesä? Tajusin vasta pari päivää sitten, että koululaisetkin jäivät tänään kesälomille.
Kesähän on siis kasvien kannalta käsittääkseni jopa 3 viikkoa myöhässä. Selittäisiköhän tämä omiakin tuntemuksiani? Suurin syy aikakäsityksen vääristymiseen on kyllä se, että jokainen päivä tuntuu olevan kovin samanlainen kuin edellinenkin päivä. Lapset heräävät, aamupalaa, ulkoilua/sisällä riehumista/puuhailua, lounas, päiväunet (jos niitä suostuvat nukkumaan), jälleen ulkona tai sisällä riehumista/puuhailua + välipalaa, päivällinen, iltariehumista, iltatoimet ja lapset unille. Sitten hetki omaa aikaa, nukkumaan ja kaikki alkaa alusta.
Älkääkä suinkaan ymmärtäkö väärin. Tykkään olla lasten kanssa ja puuhailla mutta päivät, viikot ja kuukaudet vaan viuhahtavat ohitse niin nopeaan, ettei perässä meinaa pysyä.
Ihan samaa olen itsekin tässä pohtinut. Muutama kuukausi enää rakkaiden lasten kanssa ja pitäisi palata työelämän kurjuuteen. No nautitaan näistä hetkistä senkin edestä:)
VastaaPoistaMä otan lapset rannalle hyvän äitikaverin kera:)
Rannalla olisi mukavaa. Tosin ilman lapsia. :D
PoistaKaksi pientä juoksemassa veteen ei kuulosta hyvältä, jos on ainoana aikuisena paikalla. Tosin mä palan niin helposti, että pysyttelen ihan mielellään muutenkin poissa rantahietikolta. :D