Tekniikka ei pelaa

Hulavannetta on yritetty saada liikkeelle heti aamusta, kun esikoinen oli vielä turvallisen etäisyyden päässä nukkumassa. Liikkeellä se vanne oli mutta ihan jossain muualla kuin vyötärön ympärillä. Jälleen maksimikierrokset jäivät sinne kolmeen. Kuopuskin katseli kummastuneena äidin omituista touhuilua ja nauramista.

Muuten olikin aika laiska päivä. Unta tuli turhan vähän yöllä ja päivällä sitten väsytti senkin edestä. Silti sain itseni kurkkaamaan taloyhtiön "kuntosalia". Eipä siellä kovin kummoisia laitteita ollut ja niistäkään en suurinta osaa pysty käyttämään joko osaamisen puutteen tai painorajan takia. Eniten harmitti, että selkälihaksia varten oleva sellainen penkki, jossa roikutaan jalkojen varassa, oli painorajaltaan vain alle 100 kiloisille. Tosin se muutenkin vaikutti todella heiluvalta tapaukselta. En siis alle 100 kg painavanakaan siihen ehkä uskaltautuisi.

Kuntopyörää poljin varovasti huonon polveni vuoksi 10 minuuttia. Ei tuntunut pahalta, joten seuraavalla kerralla voisi polkea hieman pidempään. Pitää vaan seurailla, ettei kipeydy jälkikäteen, kun pyöräily ei ole kaikkein parhainta polvivammaiselle. Lisäksi tein hartia- ja käsilihaksia sellaisella laitteella, jonka nimeä en tiedä. Tuolla ei juoksumattoa tai selkälihaslaitetta (sitä huteraa penkkiä lukuunottamatta) ole ja niitä olisin kyllä kaivannut. Parempi kuitenkin tuo kuin ei mitään.

Ehdottakaas hyviä selkälihasliikkeitä, joita voi tehdä kotona. Sen perusliikkeen tiedänkin. Siis sen, jossa mahalla maatessa nostetaan ylävartaloa ylös lattiasta. Siinä olo vaan tuntuu jotenkin tukalalta.