Onko väärin olla pettynyt?

Projektin aikana on lähtenyt 3,8 kg. Kai siihen pitäisi olla tyytyväinen vaan kun en ole. Olisi paljon mukavampi nähdä suurempia lukuja. Omaa syytähän tuo pieni lukema on. Olen käynyt syömässä ravintolassa, en ole liikkunut joka päivä, herkkuja olen syönyt jne. Ihan oma vika siis mutta pettymys se on siitä huolimatta.

Sitä varmaan jotenkin ajattelee, että tässä painossa viikkopudotus olisi huomattavasti suurempi. Varmasti olisikin, jos joka päivä söisi oikein ja liikkuisi ahkerasti. Pitääkin yrittää muuttaa pettymys motivoivaksi voimaksi, joka ajaa liikkumaan. Syömisten suhteen täytyy myös skarpata.

Toivottavasti muutaman viikon kuluttua voin olla onnellinen pudotukseeni tai ainakin pudotuksen eteen tekemääni työhön. On siis aika kääntää uusi vaihde päälle, kunhan tauti helpottaa.

Tekosyyltä tuo taudin helpottaminenkin kuulostaa jopa omaan korvaani mutta pitää tiedostaa fakta, että kipeänä liian voimakas liikkuminen altistaa ikäville taudeille. Voi tulla sydänlihaksen tulehdus tai muuta vakavaa. Paras siis ihan tosissaan odottaa voinnin kohentumista ennen liikunnan lisäämistä. Ruokavalion kuntoon laittaminen taas saa alkaa heti.