Koko päivän on tehnyt mieli niitä kaapissa kummittelevia keksejä. Ne ovat suorastaan vaatineet minua syömään itsensä. Ainakaan vielä en ole sortunut. Enkä aio sortuakaan.
Olisi niin paljon helpompaa vain antaa mielitekojen viedä itseään. Tiedostan kuitenkin, että juuri se on tuonut minut tähän tilanteeseen. Uskon ja toivon mielihalujen helpottavan edes vähän, jos ne pystyisi olemaan huomioimatta edes kuukauden päivät. Kokemusta ei ole, joten tulevaisuus näyttäköön, miten käy.
Hyötyliikuntaa on tullut taas hyvin päivän mittaan. Muuta ei ole vielä oikein ehtinyt, kun olimme jälleen liikenteessä ison osan päivästä. Vielä voisi ainakin stepperillä askeltaa.
Kyllä tämä tästä.
Hei, kiva blogi!
VastaaPoistaMielihaluja vastaan taistelu on tuttua minullekin. Olen päässyt onneksi jo nykyään eroon sokerihimosta kun pikkuhiljaa vierottauduin siitä eli se on ihan mahdollista kunhan pikkuhiljaa yrittää vähentää :) Nyt juon kahvinkin ilman sokeria mikä olisi ollut ennen ihan hirveä ajatus. Sokerinhimon tilalle hiipi vähän rasvaisten herkkujen himo, mutta sekin estyi sillä, että lisäsin ruokavalioon hieman enemmän rasvaa niin ei sitten tee enää mieli sipsejä ym. kuin joskus, kun se rasva tulee jo siinä normaalissa ruoassa.
Kokemukseni mukaan ei tule mitään jos väkisin yrittää olla syömättä herkkuja, kyllä niitäkin voi syödä, mutta siitä syystä eli sokeri/rasvariippuvuudesta kannattaa päästä eroon niin ne herkutkin vähenee automaattisesti. Ja tietenkin normaalia ruokaa pitää syödä sen verran ettei mene naposteluksi sitten esim. illalla.
Tsemppiä matkallesi!
Kiitos tsempeistä. :)
VastaaPoistaSokeria sellaisenaan ei kulu juurikaan, koska juon teeni ilman sokeria ja kahvia en juo lainkaan. Makeat leivonnaiset ja karkit sitten ovatkin toinen juttu. Onneksi ainakaan nyt ei ole ihan hirveitä mielihaluja tullut muutamaan päivään. Pikku hiljaa eteenpäin.