8 km

Tämän päivän kävelysaldo on noin 8 km.

Lähdin lasten kanssa puistoon, jonne on meiltä hieman alle 4 km matkaa. Siellä lapset touhusivat tunnin verran ja sitten kävelin rattaita työntäen vielä kauppaan (noin 3 km) ja siitä kotiin (noin 1 km).

Hiukan oli liukasta, joten kauhean nopeasti matkat eivät taittuneet. Ilma oli kuitenkin mukavan selkeä eikä turhan kylmä, joten mikäs siinä kävellessä.

Mulla on nyt selkeästi iskenyt jokin kävelyvaihe päälle, sillä sitä on nyt tullut harrastettua enemmänkin. Tanssimatto on jäänyt vähän sivuun, mutta se johtuu myös sairastelusta, minkä rippeet ovat päällä edelleenkin. Kauhean sitkeää tautia nyt liikkeellä.

Vaihtelu virkistää ja mä harrastankin aina juuri sellaista liikuntaa, kun tekee mieli. En siis lähde salille, jos se ei sillä hetkellä yhtään nappaa, tai kävele bussipysäkkiä kauemmas, jos ei siltä tunnu. Mielestäni ihan kohtuullisen hyvin liikuntaa on silti viime aikoina kertynyt ja nettiliikuntaohjelman mukaan mun kuntotaso on jo 9,5 (alussa se oli 5) ja muutamassa päivässä sen pitäisi nousta tasolle 10, mikä on kaiketi korkein tuossa ohjelmassa.

Kunto mulla ei varmasti ole vielä mitenkään edes keskinkertaisella tasolla. Musta tuntuukin, että tuo ohjelma seuraa vaan harjoituksiin kulunutta aikaa, harjoituskertoja sekä kuormittavuutta. Kuormittavuuden se laskee harjoitukselle siihen kuluneen ajan, sykkeiden ja mahdollisen matkan perusteella. Tietysti kuormittavuus tällaisella huonokuntoisella ylipainoisella on suurempi kuin vastaavaa harjoitusta tekevällä hoikalla hyväkuntoisella, sillä syke-erot ovat valtavat. Mun tarvitsee suurin piirtein kumartua sitomaan kengännauhat niin sykkeet ovat yhtä korkealla kuin juoksua harrastavalla kaverillani kesken muutaman kilometrin juoksulenkin.

Olen kaikesta tästä huolimatta tyytyväinen ohjelman kuntotason nousuun ja omiin liikuntasuorituksiini. Oli todellinen kuntoni sitten huipputasoa, keskitasoa tai heikkoa tasoa, niin ei liikkumisesta ainakaan haittaa ole. (Varsinkin, kun tietää todellisuuden olevan jotain erittäin heikon ja keskitason väliltä.)

21.12.12 eli maailmanlopun päivä..vai onko sittenkään?

Tuli yhtäkkiä mieleen, että kovasti uutisoitu Maya-kalenterin loppuminen ja joidenkin analyysien mukaan maailmanloppu tulee tänään. Oletteko valmiit?

Phyh, sanon minä. Maailmanloppuja on jo mun elinaikana "tapahtunut" useita ja edelleen vaan täällä pyöritään. Ainoa kerta, kun itsellä ihan tosissaan tuli maailmanlopun sota mieleen oli tämä kuuluisa "9/11". Muistan istuneeni luokassa ja ajatelleeni, että nyt USA hyökkää ydinasein Lähi-Itään ja sieltä lähtee vastaavat pommit takaisin, ja se onkin tämän planeetan loppu.

Ei tullut suursotaa ja maailmaloppua silloin, eikä kyllä tule tänäänkään.

Maya-kalenterin päättyminen on mielestäni uskottavampien lähteiden mukaan oikeasti uuden aikakauden alku. Mayojen aikakäsitys on syklinen eikä lineaarinen ja siten tämän kalenterin lopusta siirrytään takaisin syklin alkuun.

Tai sitten pitääkin pohtia, miksi maailmanloppu tulee juuri tämän syklin lopussa. Miksi se ei tapahtunut jo 394 vuotta sitten edellisen syklin päättyessä? Tai 788 vuotta sitten, tai 1182 vuotta sitten, tai...

Lepopäivä ja hintojen kauhistelua

Kuningasplösö mainitsi blogitekstissään, että eräälle salille oli kertalippu (tai oikeastaan päiväpassi) 17 euroa. Ihan naurettava hinta! Tämä sai mut pohtimaan muutenkin salien hintoja.

Opiskeluaikanani kävin pari kuukautta salilla ja sinne kuukausikortin sai alle 20 euron. En muista tarkalleen, oliko se 18 vai 19 euroa. Salilla ei ollut ohjattuja jumppia tai muita hienouksia mutta hyvin kattavat kuntosalilaitteet. Itse en siis noista ryhmätunneista ole kiinnostunutkaan.

Täällä katselin hintoja projektin alkuvaiheessa ja järkytyin. Kenellä kotihoidontuella olevalla on varaa maksaa 40-60 euroa kuukaudessa kuntosalikorttista? Joissain paikoissa jopa paljon tuota enemmän. Varsinkaan, jos ei tarvitse muuta kuin ne kuntosalilaitteet? Varmasti tuo on ihan sopiva hinta niille, jotka haluavat (ja ehtivät!) osallistua ryhmätunneille laitteiden lisäksi. Ryhmätunnithan vaativat ohjaajan, jonka pitää myös jostain palkkarahansa saada.

Vasta nyt törmäsin ensimmäisen kerran täällä suunnalla saliin, jossa hinta on parikymppiä kuussa ja jossa on siis vain nuo laitteet. Ongelmaksi muodostuukin aika, jota pienten lasten kanssa ei kauheasti ole. Tosin ei niin hirveästi ole halua maksaakaan ylimääräistä nyt, kun tuossa naapuritalossa on taloyhtiön pikkupunttis, joka on ainakin tällä hetkellä ihan riittävä mulle.

Mä saisin tämän projektin ajan käyttää maksutta myös sairaalan liikuntakeskuksen hienoa älykorttikäyttöistä salia. Sinne vaan on matkaa noin tunti suuntaansa eikä sinne saa turvallisuussyistä ottaa lapsia edes vaunuissa mukaan, joten en sinne oikein kauheasti pääse menemään. Siellä olisi kyllä tarkoitus käydä ainakin muutaman viikon välein yhtenä päivänä suorittamassa laitekierto, jotta liikuntasuunnitelman päivitys olisi helpompaa.

Blogin anonymiteetistä

Kirjoitan blogiani anonyymisti, kuten hyvin moni muukin blogisti. Muutama ystävä tietää blogistani mutta muuten en ole kirjoitteluani mainostanut. Kuvien ja kirjoitustyylin perusteella on tietenkin mahdollista, että joku minut kirjoittajaksi tunnistaakin mutta ei se oikeastaan mun elämää kaada. Jos tunnistaa, niin sitten tunnistaa ja toivottavasti kunnioittaa toivettani pitää nimeni piilossa.

Oletteko te muut anonyymisti bloggaavat ajatelleet tuota tunnistamisasiaa? Olisiko mielestänne kamalaa, jos joku tuttu yhtäkkiä kysyisi, että "ootko sä sen ********* -blogin kirjoittaja?" vai olisiko se teille ihan yhdentekevää? Useimmille todellisuus on varmasti jotain tuolta väliltä riippuen, kuka on tunnistanut ja kuinka paljon itsestään on blogissa paljastanut.

Entä toivoisitteko, että teidät mahdollisesti tunnistanut henkilö kertoisi asiasta teille? Olisiko parempi tietää vai jatkaa kirjoittamista anonymiteetin harhassa?

Mä varmaankin toivoisin, että saisin tietää. En niinkään sen takia, että se kirjoitteluuni millään muotoa vaikuttaisi vaan sen takia, että mun mielestä olisi kiva tietää, ketkä tutuistani blogiani seuraavat. Tietynlaista uteliaisuutta siis.

Jälleen pohdintaa peruskulutuksesta

Tekstiini tulleet kommentit saivat minut miettimään enemmänkin tuota InBodyn antamaa arviota peruskulutuksestani.

InBodyn mukaan peruskulutukseni siis on arviolta 1672 kcal vuorokaudessa. Viitearvot eli normaaliarvot mun kokoisella ja ikäisellä naisella olisi InBodyn mukaan 2176-2577 kcal vuorokaudessa. Tähän ei siis ole huomioitu liikunnan aikana kulutettua energiaa, koska viitearvot eivät voi olla määritelty eri tavalla kuin mittausarvo.

Verrataan vaikka verensokeriarvoihin. Paastoverensokerin viitearvo eli normaaliarvo on 4,0-6,1 mmol/l. Aterian jälkeinen verensokeri (2 tunnin arvo) on viitearvoissa, jos se pysyy alle 7,8 mmol/l.

Jos sitten mitataan paastoverensokeriarvoksi vaikka 6,4 mmol/l, niin ei voida laittaa arvon perään viitearvoiksi 4,0-7,8 mmol/l, minkä perusteella arvo olisi kunnossa. Todellisuudessahan kyseinen arvo ei ole kunnossa, vaan se on kohonnut, sillä paastoarvon yläraja on tuon 6,1 mmol/l. Tämän esimerkin havainnollistamana varmaankin ymmärrätte, mitä tarkoitan viitearvojen ja mittausarvon vastaavalla määritystavalla?

Arvion oikeellisuutta ei voi myöskään arvioida suoraan sillä, että alle sen syömällä laihtuu. Tietysti laihtuu, koska kaikki kuluttavat todellisuudessa enemmän kuin peruskulutuksen verran (olettaen, ettei puhuta sängyssä makaavasta koomapotilaasta).

Oikeellisuutta arvioidessa pitäisi laskea tarkalleen vaikka kuukauden ajan kaikkien syömisten energia. Sitten laskea laihtumisen määrän mukainen energiavaje huomioiden, onko paino lähtenyt kehon rasvasta, nesteistä vai lihaksesta. Tämän jälkeen pitäisi vielä kyetä määrittämään tarkalleen kaiken liikkumisen aiheuttama energiankulutus mukaanlukien tosiaan ihan kaiken liikkumisen sängystä nousemisesta punttisalilla rehkimiseen. Vasta nämä arvot tietämällä olisi mahdollista tarkalleen määrittää peruskulutus. Lisävaikeutta tuo vielä se seikka, että peruskulutushan ei pysy muuttumattomana.

InBody antaakin vain arvion tuosta peruskulutuksesta, mutta siltikin olisi mielenkiintoista tietää, mihin arvio perustuu.

Kaloreista

Kehonkoostumusmittaus antoi mun BMR-arvoksi 1672 kcal. Tämä siis on papereissa selitetty olevan arvio kehon perusenergiankulutuksesta vuorokaudessa huomioiden lihasmassan osuuden kehossa.

Netistäkin tuosta hieman koitin lueskella ja vastaavaa tietoa löysin. Ihmetyttää vain, että netistä löytyvät laskurit antavat mun tiedoilla (pituus, paino, sukupuoli ja ikä) huomattavasti suurempia lukuja. Päälle 2000 kcal ja kyllähän tuossa InBody-mittauksessakin viitearvot olivat 2176-2577 kcal.

Onko elimistöni mahdollisesti geneettisesti aineenvaihdunnaltaan normaalia hitaampi? Antaako mittaus liian alhaisen arvion? Onko viikon pussikuuri voinut laittaa elimistön säätöliekille? Paljon kysymyksiä tulee mieleen.

Uskoisin, että aineenvaihduntani on keskiarvoista hitaampaa, kuten ylipainoisilla usein on. Uskoisin myös, että mittaus mahdollisesti antaa matalamman arvion kuin todellisuus on. Varma en asiasta kuitenkaan voi olla eikä sitä kovin helppo taida olla ihan tarkkaan koskaan saada selvillekään.

Myöhemmässä vaiheessa tutkimusta tulen saamaan yksilöllisen liikuntasuunnitelman ja ravintoterapeutin ohjeita ruokavalioon. Varmasti myös saan lisätietoa mittaustuloksista.

Aikaongelmia

Aikaisempaan tekstiin tullut kommentti sai minut jälleen pohdiskelemaan enemmän ajankäyttöäni. Eikö liikkumiseen todella ole aikaa vai onko ajanpuute vain tekosyy olla liikkumatta?

Lapseni ovat hieman yli 2-vuotias uhmaikäinen ja juuri vuoden täyttänyt tarmokas taapero. Heidän kanssaan päivät tuntuvat vaan hurahtavan ohitse ennen kuin huomaakaan. Aamutouhujen jälkeen syöminen, sitten mahdollisesti hetken ulkoilu tai kaupassakäynti tai vaan kotona puuhailua, päiväuniaika (yleensä esikoinen nukahtaa sen verran myöhemmin että kuopus jo herääkin), jälleen syömiset ja puuhailua sisällä tai ulkona. Päivällisaikaan mies tulee töistä ja ottaa päävastuun esikoisen iltapuuhista ja minä jatkan kuopuksen kanssa.

Usein mies on kuitenkin sen verran väsynyt työpäivän jälkeen, että en oikein viitsisi häntä jättää yksin lasten kanssa lähteäkseni liikkumaan. Siinä kyllä olisi mahdollinen rako liikkumiseen. Pitää koittaa keskustella miehen kanssa, jos ainakin muutaman kerran viikossa ottaisin omaa aikaa tuossa kohtaa.

Usein lapset ovat kyllä imeneet kaiken energian sisältäni jo päivän aikana ja miehen tultua töistä haluan vain heittäytyä pitkäkseni sohvalle löhöämään. Mahtaisikohan energiatasoni nousta liikkumisen ja kevenemisen myötä vai onko siitä turha edes haaveilla?

Mieleen usein juolahtaa entinen naapurini, joka on todella hoikka nainen. Hän kertoi, kuinka herää normaalisti kuuden aikoihin ja joogaa tunnin verran ennen muita aamutoimia. Sitten pyöräilee pitkän matkan töihin ja työpäivän jälkeen taas takaisin. Silti vielä illalla saattaa käydä 5-10 km juoksulenkillä siten, että lapsi on juoksurattaissa mukana. Minä vain ihmettelen, mistä hän repii energian kaikkeen tuohon?! Ei voi kuin hattua nostaa.

Onko minut siis tuomittu laiskuudessani ikuiseen läskiyteen? Keksinkö aina vaan toistaan parempia tekosyitä olla liikkumatta vai voinko oikeasti muuttaa arkirutiinini sisältämään enemmän liikuntaa ja ehkä jopa oppia nauttimaan siitä?

Tykkään kyllä tanssimisesta (paritanssia tms sääntöjä sisältävää tanssia eli ei biletanssia), joten jonkinlainen tanssiharrastus voisi olla niin mun juttu mutta siitä en tällä hetkellä edes haaveile suoraan sanottuna jo taloudellisistakaan syistä. Tanssimatto on tällä hetkellä mun tapani tanssia ja pidän siitä kyllä. Yksin lasten kanssa en vaan kykene sillä tanssimaan, koska pelkään lasten juoksevan jalkoihini ja joko kaatavan minut tai loukkaavan itsensä, jos astun päälle tms. Myöskään lasten mentyä nukkumaan sitä ei voi harkita, koska peli on kuopuksen pinnasängyn vieressä eivätkä naapuritkaan taitaisi tykätä töminästä iltakymmenen aikaan.

Kävely on myöskin ihan mukavaa, jos saa kävelyseuraa. Yksinään lenkkeily ei oikein kiinnosta eikä lenkille tule lähdettyä ilman toisen tietynlaista takamukselle potkimista.

Tokihan hyötyliikuntaa tulee jonkin verran pakostakin, koska ajokortittomana olen täysin omien jalkojen ja julkisten liikennevälineiden armoilla. Lähin bussipysäkki sijaitsee noin puolen kilometrin päässä, joten minne tahansa lähtiessä kävelyä tulee vähintäänkin sen kilometrin verran. Nykyisin kuitenkin kävelen usein kauemmalle pysäkille, jonne matkaa on tuplasti, ihan jo sen parempien yhteyksien vuoksi. Lisäksi saatan kävellä lähimpään keskustaan, jonne matkaa on hieman runsas 1,5 km.

En kuitenkaan osaa hyötyliikuntaa ajatella varsinaisena "liikuntana". Vaikea selittää. Tarkoitan, että sitä kaipaisi elämäänsä jotain liikkumista ihan liikkumisen vuoksi eli ei vain tapana kulkea paikasta A paikkaan B.

Olen myös miettinyt, miten lisätä liikkumista päiviin lasten hoitamisen lomaan. En vain ole oikein toimivia niksejä keksinyt (tai sitten olen onnistunut ne vaan tekosyiden varjolla selittämään sopimattomiksi itselleni). Lihasliikkeitä olen yrittänyt tehdä mutta lapset kiipeilevät päälleni. Jalkalihaksia olen kyllä tehnytkin heiluttamalla lasta ylös alas jalkojeni päällä itse istuessani pöydän tai sohvan päällä. Käsilihaksetkin vahvistuvat osittain huomaamatta lapsia nostellessa.

Kommentissa tullut vinkki käyttää hiekkalaatikon reunaa steppilautana voisi toimiakin. Tosin aika vähän esikoinen pysyttelee yhdessä paikassa ulkoilun aikana vaan ulkoillessa lähinnä kuljen esikoisen perässä kuopus vaunuissa. Kuopus kun ei pahemmin pihalla vielä viihdy vaan haluaisi aina olla joko vaunuissa tai sylissä. Myöskin kommentissa tullutta vinkkiä askelkyykyistä en kuitenkaan voi edes harkita polveni vuoksi, ja muutenkin polveni rajaa jonkin verran "kotiliikuntajuttuja" pois. Esimerkiksi kyykyt ovat nou nou polven kannalta samoin kuin polven päällä istuminen/konttaaminen tms.

Vinkit ovat tervetulleita. Varmaan jotain ohjausta saan tutkimuksenkin puitteissa, mutta siihen menee vielä aikaa, koska vasta ensi kuun puolessa välissä selviää, pystynkö vielä siinäkään kuussa suorittamaan tutkimuksen alkutestejä.

Viikon Allevo-tehokuurin lopputulos

Tänään aamupaino oli 116,5 kg, joten kaiken kaikkiaan viikon pussikuurilla painoa lähti 3 kg. Ihan mukava määrä. Olisihan toki saanut enemmänkin lähteä mutta hyvä näinkin.

Lasketaas vielä hieman;

Peruskulutus: 2400 kcal/päivä
Pusseista saatu energia: 560 kcal/päivä
Energiavaje: 2400-560= 1840 kcal/päivä

Viikon energiavaje: 1840*7= 12880 kcal/viikko
Yhden kilon laihtumiseen vaadittava kalorivaje: 7000 kcal (eri lähteet antavat kyllä hieman eri lukuja)
Peruskulutuksen tuoman energiavajeen määrittelemä laihtuminen viikossa: 12880/7000= 1,84 kg

Loppuosa eli runsas kilo on siis lähtenyt liikkumisen vaikutuksesta tai poistuneesta nesteestä ja tämän painon olettaisin tulevan takaisin normaalin ruoan myötä aika nopeasti.

Pohdintaa kaloreista

Eilen en meinannut millään uskoa, että 4,5 tunnin shoppailureissu, joka tosiaan sisälsi yli tunnin bussissa istumista ja sitten vielä seisoskelua kassajonossa yms, olisi kuluttanut sykemittarin väittämät 1263 kcal. Tänään laskeskelin kuitenkin mielessäni ja voihan tuo hyvinkin pitää paikkansa.

Kiloklubin mukaan peruskulutus mulla olisi noin 2400 kcal ja tunnin arkikävely kuluttaisi noin 270 kcal.

Otetaan ensin arkikävelyä 3 tuntia eli 3*270=810 kcal.

Sitten otetaan peruskulutuksen määrä eli 2400/24*4,5=450 kcal.

Kun sitten lasketaan yhteen nuo kaksi 810+450=1260 kcal, niin saadaan tulos hyvin lähelle mittarin antamaa arvoa 1263 kcal.

Toki osa kävelystä oli arkikävelyä tehokkaampaa kun taas osa oli hyvinkin leppoista. Keskiarvoisesti kuitenkin uskoisin, että arkikävelyn kulutus olisi suhteellisen oikea mittaamaan tuon shoppailureissun oikeasti "aktiivista" aikaa.

Pitänee siis luottaa, että mittari kertoo oikein. En vaan ensin hoksannut, että tokihan pitää huomioida myös tuo peruskulutus, kun tarkastelee mittarin lukuja. Eihän mittari erottele, onko kyse peruskulutuksesta vai liikunnan aiheuttamasta kulutuksesta.

Ihana syyspäivä!

Tänään on vietetty aikaa ulkona ihanassa syyspäivässä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Ainakin 3 tuntia vierähti ulkoillessa lasten kanssa. Liikuntaa siinä ei kauheasti tullut, koska lähinnä ulkoilu oli pientä puuhastelua lähipihalla. Energiaa siitä sitä vastoin tuli paljon. Raitis ilma virkisti todella hyvin hieman huonosti nukutun yön jälkeen.

Syömiset eivät ole menneet kauhean hyvin viikonlopun aikana. Toivon mukaan ei vaikuttaisi kuitenkaan ihan älyttömästi ensi viikon punnitukseen. Tosin punnitustulokseen saattaa vaikuttaa reippaammin äitini tulo meille kyläilemään viikoksi. Saattaa syömiset mennä hieman huonommin vierailun aikana mutta en viitsi liikaa asiasta stressata. Äitiäni näen kuitenkin keskimäärin kerran vuodessa.

Olen miettinyt, että äitini vierailun jälkeen voisin ottaa syömisten järkeistämiseen tehostartin ateriankorvikkeilla. Tiedän, että niiden avulla painon pitäisi lähteä reippaammin, koska energiansaanti on hyvin niukkaa, mutta ravintoaineiden saanti olisi kuitenkin turvattu. Niiden jälkeen pitääkin uudistaa syöminen sitten kunnolla, jotta lähteneet kilot myös pysyisivät poissa. Uskoisin niiden avulla pääseväni jatkuvasta puputtamisen halusta eroon, koska päivässä olisi vain se tietty määrä "aterioita", jolloin tuo ylimääräinen napostelu jäisi luonnollisesti pois. Aiheesta enemmän sitten, kun se on ajankohtaista.

Vartalon malli ja oma peilikuva

Eilen Eliltä saamani kommentti: "Vau, sinulla on muuten aika upea vartalonmalli, nimittäin kapeampi vyötärö ja leveämpi lantio :)", sai minut miettimään enemmänkin vartaloni mallia ja sitä, miten itse kroppani näen.

Lantioni on tosiaan leveä ja huomattavasta ylipainosta huolimatta vyötärö löytyy. Yläruumiini on suhteellisen pieni ja kyynärvarsistani voisi ajatella minun olevan hyvinkin hoikka. Suurin osa painosta mulla tuntuukin kertyvän takamukseen ja reisiin sekä raskauksien jälkeen enenevässä määrin myös vatsaan. Pohkeenikin ovat toki isot mutta reisiin verrattuina suhteellisen kapeat.

Takamuksestani/lantiostani en ole oikeastaan koskaan tykännyt. Vaikea löytää pitkiä paitoja tai takkeja, kun yläosa on muutamaa kokoa pienempi kuin alaosa. Niin ja onhan tuosta takamuksesta saanut niin paljon ikäviä kommentteja jo ala-asteella kuulla, että ei siihen varmaan enää koskaan osaa suhtautua "sopivana". Oli se sitten iso tai pieni.

Jännää, että rintavarustukseni koko ei tunnu muuttuvan. Ylipainoa tai ei niin rintani ovat aina pienet. Eipä tuo minua enää kauheasti haittaa. Oikeastaan olen jopa helpottunut, ettei tarvitse kovin painavia meloneita mukanaan kannella, koska ne voivat aiheuttaa paljonkin kipuja yläselkään. Toki rinnat voisivat pikkuiset muhkeammat olla mutta kärpäslätkäsukuun syntyneenä en ole yllättynyt niiden pienuudesta.

Mitä sitten vartaloltani toivoisin? Olen varmaankin sen verran realisti, että mulle riittäisi, kun koko kroppa kaikkineensa olisi pienempi ja keveämpi. Lisäksi alaosan ja yläosan välinen epäsuhta saisi pienentyä eli alakropasta saisi lähteä senttejä reippaammin kuin yläkropasta. En ole aikuisiällä ollut koskaan hoikka tai edes normaalipainoinen, joten tuon kummallisempia toiveita en ole vielä ruumiilleni asettanut. Varmaan projektin edetessä voi tulla lisää erilaisia tarkempia toivomuksia.

Onko väärin olla pettynyt?

Projektin aikana on lähtenyt 3,8 kg. Kai siihen pitäisi olla tyytyväinen vaan kun en ole. Olisi paljon mukavampi nähdä suurempia lukuja. Omaa syytähän tuo pieni lukema on. Olen käynyt syömässä ravintolassa, en ole liikkunut joka päivä, herkkuja olen syönyt jne. Ihan oma vika siis mutta pettymys se on siitä huolimatta.

Sitä varmaan jotenkin ajattelee, että tässä painossa viikkopudotus olisi huomattavasti suurempi. Varmasti olisikin, jos joka päivä söisi oikein ja liikkuisi ahkerasti. Pitääkin yrittää muuttaa pettymys motivoivaksi voimaksi, joka ajaa liikkumaan. Syömisten suhteen täytyy myös skarpata.

Toivottavasti muutaman viikon kuluttua voin olla onnellinen pudotukseeni tai ainakin pudotuksen eteen tekemääni työhön. On siis aika kääntää uusi vaihde päälle, kunhan tauti helpottaa.

Tekosyyltä tuo taudin helpottaminenkin kuulostaa jopa omaan korvaani mutta pitää tiedostaa fakta, että kipeänä liian voimakas liikkuminen altistaa ikäville taudeille. Voi tulla sydänlihaksen tulehdus tai muuta vakavaa. Paras siis ihan tosissaan odottaa voinnin kohentumista ennen liikunnan lisäämistä. Ruokavalion kuntoon laittaminen taas saa alkaa heti.

Vaateruljanssi

Huhhuh, että vauvanvaatteita riitti! Lajittelin ystävän kanssa kaikki meidän vauvan/lastenvaatteet ja työtä oli paljon. Voitte kuvitella noin 10 banaanilaatikollista vaatteita sikin sokin ja päälle vielä ulkovaatteet ja tällä hetkellä käytössä olevat vaatteet. Niitä siis todella riittää.

Lajittelun päälimmäisenä ajatuksena olikin lahjoittaa ystävälleni ne vaatteet, joita meillä ei tarvita/viitsitä enää säästää. Ystäväni lähtikin siis 6 muovikassillista NB-98 cm vaatteita mukanaan. Meille kun vaatteita on tullut kasoittain käytettynä ja lisäksi vielä itse ostettu mutta nyt niitä on huomattavasti järkevämpi määrä kaapeissa odottelemassa uusia vauvoja ja kuopuksen kasvamista. Myös esikoiselle on laatikollinen isompaa vaatetta odottamassa.

Kaikesta vaatepaljoudesta huolimatta vielä pitäisi löytää kuopukselle välikausihaalari. Ei muuten ole helppo tehtävä, kun niitä ei oikein missään enää ole. Käytettynä nyt sitten olenkin katsellut huuto.netistä yms. Olin niin ajatellut, että tuo tämän hetkinen puku riittäisi koko syksyn mutta nyt se alkaa olla aivan turhan pieni. Esikoisenkaan viime kauden puvusta ei ole apua, kun koko on pari numeroa liian iso.

Liikunta on tänään jäänyt lähes olemattomaksi ja ruokailutkin olleet vähemmän terveellistä sorttia. Toivottavasti vaaka ei kuitenkaan ihan kauheasti rankaise tästä yhdestä päivästä. Huomenna ainakin syömiset ruotuun.

Nilkka edelleen oireilee ja välillä tuntuu ikävältä joka askeleella. Se oli jo parempi välissä mutta en tiedä, olenko sitten turhan nopeasti alkanut rasittaa sitä liikaa ja aiheuttanut sen kipeytymisen uudelleen. Enhän toki hirveitä matkoja ole kävellyt tms mutta kaipa tämä elopaino sitten rasittaa pienilläkin matkoilla niveliä.

Mitä mittoja kannattaisi ottaa?

Päiväunien vuoksi edelleen hereillä, joten aloin miettiä, mitä kaikkia mittoja olisi hyvä ottaa. Jo aiemminhan olen alkanut mittaamaan vyötärön, vatsan jenkkakahvat mukaanlukien, vatsan navan kohdalta, reidet ja olkavarret.

Mistä muista mitoista voisi olla hyötyä/iloa projektin aikana? Olen harkinnut lantion ja rinnanympäryksen mittaamista ainakin.

Flunssaa pukkaa

Viime yönä flunssa sitten nappasi minutkin syvimpiin syövereihinsä. Kettu ja muut metsän elikot ovat siis olleet mietteissäni tämän päivän. Heikosta olosta huolimatta oli pakko hoitaa asioita ja olin liikenteessä koko päivän. Kyllä ulkoilma teki hyvää, kipeänäkin.

Lähes koko päivä jalkojen päällä ja siltä kyllä tuntuukin. Jalkakylpy olisi tervetullut mutta jää nähtäväksi, saanko aikaiseksi. Väsyttää meinaan niin paljon, että nukahtaisin varmaan saman tien, kun pääni tyynyyn laskisin. Nuorin lapsista taas on sitä mieltä, että nyt ei ole vielä nukkumisen aika. Eiköhän kuitenkin pian uni voita pienelläkin.

Useasti on tullut mietittyä, miksi en aloittanut laihduttamista jo aiemmin. Ennen lapsia olisi aika ollut helpommin irrotettavissa liikkumiseen ynnä muuhun. Nyt tuntuu, että aina jossain välissä pitäisi ehtiä tekemään jotain oman hyvinvointinsakin eteen. Usein vaan se lasten kanssa touhuilu menee omien intressien edelle.

Olen toki löytänyt joitain arkeenkin sopivia liikkumistapoja, kuten aktiivisempi touhuilu lasten kanssa puistossa (penkillä istumisen sijasta) ja kulkemisen kävellen bussin sijasta. Mitäs muita liikunnan muotoja kiireisen pikkulapsiajan arkeen saisi sovitettua?

Suunta on oikea

Vaa'alla kävin tänä aamuna ja lukema oli 119,6 kg. Viikossa siis lähtenyt 600 g.

Mieluusti olisin ottanut suuremmankin pudotuksen mutta pitää olla tyytyväinen, että on kuitenkin laskenut paino. Eilinen mässäily varmaan vaikutti osaltaan lukemaan.

Mittailin myös tänään ja tässä uudet lukemat (vanhat suluissa):
- Vyötärö: 105,5 cm (108 cm)
- Vatsa jenkkakahvat mukaanlukien: 148 cm (noin 150 cm)
- Vatsa navan kohdalta: 124 cm (130 cm)
- Reisi: 70,5 cm/69,5 cm (71 cm/70 cm)
- Olkavarsi: 41 cm/39 cm (41 cm/39 cm)

Mukavasti on vatsanseutu pienentynyt. Reisissä ja olkavarsissa ei pahemmin muutosta. Olen tyytyväinen.


Useasti olen kuullut, että pitää syödä riittävästi, jotta elimistö ei mene säästöliekille. Mikä sitten on riittävästi? Ateriankorvikkeita syömällä päivän kaloriluku jää niinkin alhaiseksi kuin 800 kcal. Onko se sitten riittävästi vai päteekö noin alhainen kalorinsaanti vain ateriankorvikkeiden kohdalla? Pitäisikö "oikeaa ruokaa" sitten syödä enemmän ja kuinka paljon?

Onkohan absoluuttista totuutta olemassakaan?

Voihan kalorit!

Rasittavaa, kun syömiäni tuotteita ei löydy suoraan kiloklubin tietokannasta. Sitten saa etsiä ja pähkäillä, mikä tuote nyt parhaiten vastaisi syömääni. Jospa siihen tottuu, kun aikansa taistelee.

Nyt kun olen kirjaillut noita kaloreita ylös, niin yllätyksekseni 1500 kcal mahtuu paljonkin syömistä. Tuntuu, että olen syönyt ihan riittävästi ja silti tällä pitäisi painon pudota? Annoskokoni on aikaisemmin ollut selkeästi turhan suuri ja olen syönyt itseni ihan täydeksi. Nyt taas heti aterian jälkeen tuntuu hetken aikaa, että voisi syödä lisää mutta puolessa tunnissa olo muuttuu kylläiseksi, eikä muuta enää tee mieli.

Herkkujen määrä on pienentynyt selkeästi mutta totesin itsellenikin, että totaalikieltäytymiseen en ala. Nyt seuraan vaan, että kalorit pysyvät alle kiloklubin suosituksen, joka on kohdallani noin 1700 kcal. Mietityttää kyllä, että voiko noin suurella kalorimäärällä laihtua ihan mukavaa vauhtia?

Tänään olen kävellyt rattaita työnnellen noin 2 kilometriä ja lisäksi touhunnut tunnin verran lasten kanssa pihalla. Siinä olikin tämän päivän saldo.

Niin ja löysin tarjouksesta erittäin edulliseen hintaan ateriankorvikkeita. Siis sellaisia veteen sekoitettavia jauheita. Ostin muutaman paketin ja ajattelin, että niitä voisi käyttää korvaamaan ateriaa silloin tällöin, koska niissä tuntui olevan tärkeitä ravintoaineita. Mulla siis joskus meinaa päivällä jäädä syömättä, kun lasten kanssa touhuillessa syöminen meinaa unohtua. Tuollainen korvike tuntui kovin helpolta ratkaisulta ongelmaan. Makukin oli mielestäni hyvä ja kaloreita yhdessä annoksessa 200-220 kcal.

Miksi laihduttaa?

"Miksi laihduttaa?" on kysymys, jonka olen kuullut muutaman kerran. Usein itsekin jonkin verran ylipainoisilta henkilöiltä.

Miksi siis laihduttaa?

Minä ainakin haluan laihtua, jotta voisin paremmin, jaksaisin enemmän ja olisin terveempi. Yritän kovasti miettiä, kuinka paljon paremmin jaksaisin puuhailla lasteni kanssa hoikempana. Kuinka polveni ei välttämättä olisi näin huonossa jamassa koko aikaa. Kuinka riski kakkostyypin diabetekseen pienenisi. Kuinka normaali liikkuminen ei hengästyttäisi tai tuntuisi muuten ikävältä. Kuinka kaupasta löytyisi paljon helpommin kivoja vaatteita.

Onhan noita syitä vaikka kuinka. Voisikin siis kysyä, miksi ei laihduttaisi, jos ylipainoa löytyy. Helppoa se ei toki ole. Sen olen itsekin jo kokenut, vaikka urakkani on vasta ihan alkumetreillä.