Tallustelua ja painonnousun historiaa

Eilen en saanut aikaiseksi oikeastaan mitään. Syytän siitä vähäistä unen määrää.

Tänään onkin sitten tallusteltu eilisenkin edestä. Ensin aamulla noin tunnin lenkki ja illalla vielä toinen samanlainen. Välissä pari biisiä zumbaa ja vähän vatsalihasliikkeitä.

Kävin hakemassa kellarin pölyisistä uumenista sinne joskus vuosia sitten hautaamani stepperin. Yllätyksekseni se toimi edelleen ja 100 askelta keskisäädöillä piirtyi mittariin.

Otin pari "ennen" kuvaakin vertailukohdaksi, koska itse on lukemani perusteella vaikea hahmottaa uutta olomuotoaan ilman konkreettisia todisteita. Omakohtaista kokemusta asiasta ei siis ole.

Mitenköhän sitä on itsensä päästänytkään tällaiseen kuosiin?

Paino on hiipinyt pikkuhiljaa korkeammaksi ja korkeammaksi. Muistan ala-asteen kolmannella luokalla, kun isoäitini pelotteli sanomalla: "Kun painat 50 kiloa, niin alkavat kuukautiset." Minähän olin ihan kauhuissani, koska tuo 50 kiloa oli rikottu jo siinä vaiheessa. Tosin kauhean lihava en mielestäni silloin vielä ollut, koska pituuttakin löytyi noin 150 cm.

Niihin aikoihin alkoi paino nousta enemmän ja oman painon salailusta tuli arkipäivää. Yläasteen puolessa välissä painoin noin 90 kg ja lukiossa sitten jo 115 kg. Siihen painonnousu pysähtyikin useaksi vuodeksi, kunnes ensimmäisen raskauden aikana nousi jälleen. Heikko olo helpotti ainoastaan syömällä ja lisäkiloja jäi noin 5. Toisen raskauden aikana jopa laihduin hieman ja synnytyksen jälkeen painoin 117 kg. Siitä paino sitten taas nousi saavuttaen tuon runsaan 122 kg lukeman.

En syytä raskauksia painonnousustani. Syömällä ne kilot ovat tulleet. Suklaa, keksit, karkit, jäätelö, hyvä ruoka..Syöminen vaan on turhan mukavaa.

Suureksi ilokseni vaaka tänäkin aamuna näytti taas hieman pienempää lukemaa ollen 121,5 kg. Vaikuttaisi siis suunnan olevan oikea.