Lisää eilisestä tutkimuskäynnistä

Eilen siis kävin urheilulääkäriasemalla raskausdiabetestutkimukseen liittyvissä polkupyöräergometrissa ja kehonkoostumusmittauksessa. Näiden lisäksi mulle tehtiin lepo-EKG ja spirometriatutkimukset.

Ennen tutkimuksia olisi pitänyt nukkua hyvät yöunet. Kuopus oli asiasta eri mieltä ja unen määrä jäikin noin 4 tuntiin. Kaikesta huolimatta ja olosuhteisiin nähden virkeänä lähdin kohti lääkäriasemaa aamuvarhain ja klo 8 jälkeen olinkin siellä.

Ensimmäiseksi vaihdoin päälleni shortsit ja t-paidan, minkä jälkeen matka jatkui kohti ensimmäistä tutkimushuonetta. Siellä kävimme läpi etukäteen täytetyt lomakkeet liittyen sairauksiin, liikuntatottumuksiin yms. Samassa huoneessa minut mitattiin (todistettavasti olen 178,2 cm pitkä) ja sitten meninkin kehonkoostumusvaa'alle. Laitteen oikeasta nimestä mulla ei ole aavistustakaan mutta vaa'alta se mun silmiin näytti.

Kehonkoostumusvaa'assa on metalliset anturit, jotka tulevat kantapään, päkiän ja peukalon sekä erikseen muiden sormien alle. Ensin laite punnitsi minut ja sitten alkoi näytöllä näkyä kaikenlaisia käyriä laitteen analysoidessa kehoani. Parissa minuutissa kaikki oli ohi ja sain tulosteen arvoistani. Painoani en muistanut eiliseen kirjoitukseen laittaa mutta se oli 120,7 kg mitattuna aamupalan jälkeen vaatteet päällä.

Koostumusmittauksen jälkeen pääsin puhaltamaan spirometriaa. En ole koskaan osannut puhaltaa PEF-mittariin ja tekniikanpuutteen huomasi myös tuossa spirossa. Kaikki kolme puhallustani olivat täysin identtiset mutta se terävin kärki (PEF-arvo) jäi hieman matalammaksi kuin olisi suositus. En kuitenkaan joutunut puhaltamaan lisää.

Sitten matka jatkui lepo-EKG:n mittaukseen ja samalla otettiin verenpaine. Mulla on normaalisti matalat paineet mutta ne aina nousevat, kun tiedän, että ne merkitään ylös. Jännityspaineet ilmestyivät ala-asteen aikana, kun koululääkäri valitti liian matalista paineista. Tällä kertaa paineeni olivat 118/76 ja syke 85, ja tuosta sykkeestähän huomaa jännityspaineongelman. Itse EKG oli normaali.

Näiden tutkimusten jälkeen olikin vuorossa lääkärintarkastus. Lääkäri katsoi esitietolomakkeet, mitatut arvot ja haastatteli hetken. Sitten hän kuunteli keuhkoja ja sydäntä ensin istuen, sitten seisten ja sitten vielä maaten. Tämän jälkeen hän totesi minut tutkimuskelpoiseksi ja pääsin eteenpäin kohti polkupyöräergometria.

Polkupyöräergometritutkimuksessa oli ainakin mittalaitteita riittämiin. Piuhoja riitti, enkä enää tarkalleen muista, mitä mikäkin mittasi. Otsalle, olkavarteen ja reiteen tuli jotain mittareita, kaulalle jotain, rintakehälle sydämen sykettä mittavaa kalustoa, etusormeen hapetusta seuraava laite, toiseen sormeen ja olkavarteen verenpainemittarit jne. Niin ja sitten hengitystä mittaava maski naamalle. Täysin tiiviiksi sitä ei meinannut saada millään, enkä tiedä pääsikö sieltä kuitenkin testin aikana muutaman kerran hieman ilmaa ohitse.

Tällaiselta tutkimus näyttää. Kuva googlesta.

Kun kaikki mittarit oli kiinnitetty ja pyörän asetukset kunnossa, niin sormenpäästäni otettiin verensokeriarvo. Arvo oli hieman päälle 6 eli ihan normaali pari tuntia aamupalan jälkeen.

Sitten alkoikin itse testi. Ensin istuin pyörän satulan päällä 5 minuuttia, jonka jälkeen lähdin polkemaan 3 minuuttia ilman vastusta. Aina 3 minuutin välein vastus kasvoi enkä enää muista, kuinka koville vastuksille pääsin. Sen muistan, että ilman vastusta ja ensimmäisen vastuksen kanssa polkeminen oli ärsyttävää, koska liian kevyenä polkimet tuntuivat vaan hakkaavan alas. Jos en ihan väärin muista, niin vastusta tuli aina 30 wattia lisää ja pääsinköhän viidenteen vastukseen vai peräti kuudenteen asti. Viimeisen vastuksen aikaa en pystynyt polkemaan loppuun asti, koska jalat eivät yksinkertaisesti ottaneet enää käskyjä vastaan. Muuten olo oli kyllä sellainen, että olisin voinut vielä jatkaa.

Polkemisen jälkeen piti vielä istua muistaakseni 5 minuuttia pyörän päällä ja voin kertoa, että takamus oli puutunut tuon jälkeen. Pyörän satuloita ei ole suunniteltu isoille ahtereille. Mulla ainakin takamus puutui ja olo oli epämiellyttävä jo ennen polkemista olevan istumisen aikana.

Testin päätteeksi vielä mitattiin verensokeri, joka oli edelleen noin 6 eli ei muutosta pahemmin. Sitten meninkin suihkuun, jonka jälkeen minulle kerrottiin, että kuntoluokitukseni testin perusteella on tuolla seitsemän asteikolla numero 1. Tarkempia tuloksia en vielä tuossa vaiheessa saanut.

Testin aikana oli jotain lisälyöntejä, joten seuraavalla kerralla mulle laitetaankin täysi EKG-mittausanturisto rintakehälle kaikkien muiden mittareiden lisäksi. Saapahan lisää tietoa omasta terveydestä.

Niin ja sykettä mittasi jo testin aikana ja vielä 2 vuorokautta testin jälkeen tällainen pieni Bodyguard-mittari. Se kiinnittyy neppareilla kahteen rintakehällä olevaan tarraelektrodiin. Tämä mittari on paljon pienempi kuin se aikaisempi vuorokauden ollut Holter-mittari, eikä siten aiheuta niin paljon päänvaivaa. Tuota ei oikeastaan edes huomaa. Mittariin liittyen täytän jälleen tapahtumapäiväkirjaa eli kirjoittelen päivän kulkua paperille tyyliin "klo 15-16 askartelua lasten kanssa".

Ensi viikolla onkin sitten vuorossa lisää tutkimuksia. Punasolumassa, autonomisen hermoston testejä sekä sokerirasitus. Kaikkien näiden tutkimusten jälkeen onkin sitten joulukuun alussa tapaaminen, jossa päästään alkuun harjoitteluohjelman suunnittelun kanssa. Tarkkaa sisältöä en tiedä, mutta urheilukamppeita ei vielä silloin tarvitse ottaa mukaan.