Tjooh

Mitäs sitä sanois? Syömiset huonolla mallilla, liikkuminen lähes nollassa ja päivähoitoasiat vituttavat urakalla.

Töihin olisi tarkoitus mennä ja hoitopaikkahakemukset on jätetty enemmän kuin ajoissa. Siltikään lapset eivät lähipäiväkotiin pääse eikä ole vielä mitään tietoa, minne asti heitä pitäisi sitten lähteä kuljettamaan. Meillä ei kummallakaan ole ajokorttia ja lisähaastetta vielä tuo molempien hieman hankalat työajat.

Ensisijalla paikkoja täytettäessä tuntuvat olevan lapset, joiden vanhempi (tai jopa molemmat) makaa perse homeessa kotona. Eihän heitä toki voi laittaa viemään lasta kauemmas, voisivat rasittua tuollaisesta. Subjektiivinen päivähoito-oikeus = PERSEESTÄ!

Saisi tulla ihan kunnon remontti koko päivähoitojärjestelmään, ja tätä mieltä olen ollut jo ennen omien lasten saamista.

Ymmärrän täysin, jos lapsi on hoidossa ja vanhempi/vanhemmat kotona, jos sille on oikeasti jokin syy. Esimerkiksi mielenterveysongelmat, puheen viivästymä, vauvan paha koliikki jne. Työttömien lapsille luulisi riittävän osa-aikainen hoito, sillä kuka hakee töitä aktiivisesti 40 tuntia viikossa? Osa-aikainen paikka kuitenkin mahdollistaisi työhaastattelut, työkkärikäynnit yms ilman lapsia.

Kerhotoimintaa tulisi lisätä, jotta vauvan kanssa kotona olevan isommat sisarukset pääsisivät touhuamaan oman ikäisten kanssa, jos pihapiirissä ei satu muita saman ikäisiä olemaan. Ja ovathan ne kivaa tekemistä isommille lapsille joka tapauksessa (tarkoitan siis sellaisia 3-5-vuotiaita, jotka jo selkeästi kaipaavat leikkiseuraa). Kerhotoimintaan ei vaan tunnu riittävän resursseja, sillä subjektiivinen päivähoito-oikeus pakottaa monen kunnan kaikki resurssit pakollisena olevaan päivähoitoon, jossa nuo lapset sitten saavat virikkeitä sen 10 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Lapsen paras? Tuskin.