28.10.2012

Aikaongelmia

Aikaisempaan tekstiin tullut kommentti sai minut jälleen pohdiskelemaan enemmän ajankäyttöäni. Eikö liikkumiseen todella ole aikaa vai onko ajanpuute vain tekosyy olla liikkumatta?

Lapseni ovat hieman yli 2-vuotias uhmaikäinen ja juuri vuoden täyttänyt tarmokas taapero. Heidän kanssaan päivät tuntuvat vaan hurahtavan ohitse ennen kuin huomaakaan. Aamutouhujen jälkeen syöminen, sitten mahdollisesti hetken ulkoilu tai kaupassakäynti tai vaan kotona puuhailua, päiväuniaika (yleensä esikoinen nukahtaa sen verran myöhemmin että kuopus jo herääkin), jälleen syömiset ja puuhailua sisällä tai ulkona. Päivällisaikaan mies tulee töistä ja ottaa päävastuun esikoisen iltapuuhista ja minä jatkan kuopuksen kanssa.

Usein mies on kuitenkin sen verran väsynyt työpäivän jälkeen, että en oikein viitsisi häntä jättää yksin lasten kanssa lähteäkseni liikkumaan. Siinä kyllä olisi mahdollinen rako liikkumiseen. Pitää koittaa keskustella miehen kanssa, jos ainakin muutaman kerran viikossa ottaisin omaa aikaa tuossa kohtaa.

Usein lapset ovat kyllä imeneet kaiken energian sisältäni jo päivän aikana ja miehen tultua töistä haluan vain heittäytyä pitkäkseni sohvalle löhöämään. Mahtaisikohan energiatasoni nousta liikkumisen ja kevenemisen myötä vai onko siitä turha edes haaveilla?

Mieleen usein juolahtaa entinen naapurini, joka on todella hoikka nainen. Hän kertoi, kuinka herää normaalisti kuuden aikoihin ja joogaa tunnin verran ennen muita aamutoimia. Sitten pyöräilee pitkän matkan töihin ja työpäivän jälkeen taas takaisin. Silti vielä illalla saattaa käydä 5-10 km juoksulenkillä siten, että lapsi on juoksurattaissa mukana. Minä vain ihmettelen, mistä hän repii energian kaikkeen tuohon?! Ei voi kuin hattua nostaa.

Onko minut siis tuomittu laiskuudessani ikuiseen läskiyteen? Keksinkö aina vaan toistaan parempia tekosyitä olla liikkumatta vai voinko oikeasti muuttaa arkirutiinini sisältämään enemmän liikuntaa ja ehkä jopa oppia nauttimaan siitä?

Tykkään kyllä tanssimisesta (paritanssia tms sääntöjä sisältävää tanssia eli ei biletanssia), joten jonkinlainen tanssiharrastus voisi olla niin mun juttu mutta siitä en tällä hetkellä edes haaveile suoraan sanottuna jo taloudellisistakaan syistä. Tanssimatto on tällä hetkellä mun tapani tanssia ja pidän siitä kyllä. Yksin lasten kanssa en vaan kykene sillä tanssimaan, koska pelkään lasten juoksevan jalkoihini ja joko kaatavan minut tai loukkaavan itsensä, jos astun päälle tms. Myöskään lasten mentyä nukkumaan sitä ei voi harkita, koska peli on kuopuksen pinnasängyn vieressä eivätkä naapuritkaan taitaisi tykätä töminästä iltakymmenen aikaan.

Kävely on myöskin ihan mukavaa, jos saa kävelyseuraa. Yksinään lenkkeily ei oikein kiinnosta eikä lenkille tule lähdettyä ilman toisen tietynlaista takamukselle potkimista.

Tokihan hyötyliikuntaa tulee jonkin verran pakostakin, koska ajokortittomana olen täysin omien jalkojen ja julkisten liikennevälineiden armoilla. Lähin bussipysäkki sijaitsee noin puolen kilometrin päässä, joten minne tahansa lähtiessä kävelyä tulee vähintäänkin sen kilometrin verran. Nykyisin kuitenkin kävelen usein kauemmalle pysäkille, jonne matkaa on tuplasti, ihan jo sen parempien yhteyksien vuoksi. Lisäksi saatan kävellä lähimpään keskustaan, jonne matkaa on hieman runsas 1,5 km.

En kuitenkaan osaa hyötyliikuntaa ajatella varsinaisena "liikuntana". Vaikea selittää. Tarkoitan, että sitä kaipaisi elämäänsä jotain liikkumista ihan liikkumisen vuoksi eli ei vain tapana kulkea paikasta A paikkaan B.

Olen myös miettinyt, miten lisätä liikkumista päiviin lasten hoitamisen lomaan. En vain ole oikein toimivia niksejä keksinyt (tai sitten olen onnistunut ne vaan tekosyiden varjolla selittämään sopimattomiksi itselleni). Lihasliikkeitä olen yrittänyt tehdä mutta lapset kiipeilevät päälleni. Jalkalihaksia olen kyllä tehnytkin heiluttamalla lasta ylös alas jalkojeni päällä itse istuessani pöydän tai sohvan päällä. Käsilihaksetkin vahvistuvat osittain huomaamatta lapsia nostellessa.

Kommentissa tullut vinkki käyttää hiekkalaatikon reunaa steppilautana voisi toimiakin. Tosin aika vähän esikoinen pysyttelee yhdessä paikassa ulkoilun aikana vaan ulkoillessa lähinnä kuljen esikoisen perässä kuopus vaunuissa. Kuopus kun ei pahemmin pihalla vielä viihdy vaan haluaisi aina olla joko vaunuissa tai sylissä. Myöskin kommentissa tullutta vinkkiä askelkyykyistä en kuitenkaan voi edes harkita polveni vuoksi, ja muutenkin polveni rajaa jonkin verran "kotiliikuntajuttuja" pois. Esimerkiksi kyykyt ovat nou nou polven kannalta samoin kuin polven päällä istuminen/konttaaminen tms.

Vinkit ovat tervetulleita. Varmaan jotain ohjausta saan tutkimuksenkin puitteissa, mutta siihen menee vielä aikaa, koska vasta ensi kuun puolessa välissä selviää, pystynkö vielä siinäkään kuussa suorittamaan tutkimuksen alkutestejä.

14 kommenttia:

  1. Onko sulla käsipainoja? Pieni hetki käsipainojen parissa jossakin välissä päivää, ihan hampaat irvessä puuskuttaen erilaisia nostoja tehden. Voin kertoa että on tehokasta, vaikka uskon sulla olevan hyvät lihakset käsissä, kun nostelet lapsia...äkkinäisellä piti ihan buranaa ottaa kaksin kappalein, kun sain kädet niin kipeiksi :D

    Mitäköhän muuta voisi tehdä... vatsalihaksia ainakin, ihan perinteistä vatsarutistusta polvet koukussa, tyyny jalkaterien päälle pehmusteeksi ja hyllyn alle, jos ei ole jaloista pitelijää. Itseasiassa omalla kropalla pystyy tekemään kuntosalia vastaavan harjoittelun, liikkeitähän on loputtomasti, lankkua, selkä seinää vasten ja istu ilman tuolia jne jne

    Sulla tulee tosi hyvin arkiliikuntaa, ja kunhan lumet sataa, niin lapset pulkkaan ja mäkeen tai pulkkalenkille, jos jaksavat istua. Se jos mikä saa hien pintaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku käsipainosetti meillä taitaa olla mutta missä niin se onkin toinen kysymys. Pitää etsiä ne. En muistanutkaan niitä. Kiitos vinkistä.

      Vatsalihaksia ja selkälihaksia olen yrittänyt tehdä mutta lapset pomppivat heti päälle kun menen lattialle, joten ei oikein onnistu.

      Kun lumet tulevat, niin lumilinnan olen ajatellut takapihalle rakentaa lapsille. Tai no esikoiselle lähinnä. Pulkka pitääkin hankkia koska sellaista ei meillä vielä ole. Viime vuonna ei sellaista hankittu, koska olin itse pitkään huonossa kunnossa kuopuksen syntymän jälkeen. Vasta nyt on alkanut tuntua "omalta itseltä".

      Poista
    2. Onko sulla sellaista peräkärryä pyörän perään? Kunhan taas kevät joskus koittaa, lapset kärryyn ja rannalle tai retkille.

      Joo etsi ne painot. Tosi kätsyä tehdä ilman mitään taukoja niin paljon kuin jaksaa eri liikkeitä, vatsa tiukaksi, selkä suoraksi, ja niin monta toistoa että ei vaan yksinkertaisesti nouse enää mitenkään ne painot. Varmaan joo ois hyvä pitää taukoa ja tehdä sarjoja, mutta mä en jaksa odotella, vaihdan vaan liikettä :D Tuossa hengästyy, eikä mene kauan aikaa. Tuntuu paljon tehokkaammalta kuin kuntosali. Kuntosalilla ei ilkeä irvistellä ja puuskuttaa,kun ei muutkaan tee niin, jotenkin noloa :)

      Poista
    3. Ei ole edes pyörää, kun polvi ei kestä ajaa sellaista. Nyt testasin tutkimusta varten kuntopyörää ja sitä yllättäen pystyin polkemaan.

      Pitää kyllä kaivaa ne käsipainot esille!

      Poista
    4. Tulipa mieleeni, etten eilisessä kirjoituksessani hiekkalaatikkosteppauksesta ym. muistanut mainita, että itsellänikin on polvet operoitu pariin kertaan. Nyt oli pitemmän aikaa ollut taas aika kovaa särkyä ja rutinaa, mutta ostin itselleni polvituet. Ovat olleet loistopelit liikkumisessa! Tietenkään polvillaan olo tai kyykkyasento ei onnistu, vielä. Olen ihan satavarma, kunhan saan nämä 40 liikakiloani pois, ei vaivaa kyykkyasennotkaan;) Mutta tie on pitkä ja kuoppainen...
      Pyöräily on kuitenkin mulle sopinut aina, siinä kun ei koko paino ole polvien päällä ja liikeratakin suora. Ensi keväänä sitten kaivan pölyttyneen kauramoponi ja hurauttelen iltaisin lenkeille sillä!
      ~ +kg ~

      Poista
    5. Mulla ei aikaisemmin ollut mitään ongelmaa pyöräilyssä, mitä ortopedigin ihmetteli. Silloin liikuin paljon pyörällä.

      Sitten kävi haaveri nilkkaan ja pyöräilyyn tuli yli vuoden tauko. Tauon jälkeen se ei sitten enää onnistunutkaan.

      Kyykkyasentoa mulle ei ole suositeltu ollenkaan mutta välillä kauppakasseja vaunuihin laittaessa yms, olen kuitenkin kyykyssä eikä se kovin pahalta onneksi tunnu. Selkähän siinä hajoaisi, jos kaiken yrittäisi jalat suorina tehdä.

      Poista
  2. Tuli mieleen vielä tosta kun kirjotit että lapset kiipee sun päälle jos meet lattialle makaamaan. Käveleekö sun nuorempi jo? Vois kuvitella vaikka sisälläkin jotain hippaleikkejä, majan rakennusta, lasten hyppyyttämistä (käsillä) yms. lasten kanssa "riehumista".
    Ja mun edelliseen tekstiin kommenttiin vielä: Jos tanssin kun lapset on hereillä, niin nekin tykkää tanssia mukana. Tai no, nuorempi on vielä alle vuoden eikä vielä seiso ilman tukea, mutta jammailee istualteen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorempi kävelee kyllä. Alkoi kävellä ilman tukea pian 2 kk sitten eli 10,5 kk iässä. Aikaisin ovat molemmat lähteneet liikkeelle. Esikoinen alkoi kävellä tuetta myös todella aikaisin jo 8 kk iässä.

      Olemme välillä tanssineet. Silloinkin lapset tulevat jalkoihin, joten kovin suuria liikkeitä ei uskalla tehdä.

      Poista
  3. Tuo on kyllä ihan totta, että liikkumisesta oikeasti saa vain lisää energiaa! :)
    Ainakin itsellä varsinkin tuosta aamuliikunnasta. Ja ehkä ei heti ekalla kerralla, jos jotain uutta aloittaa, mutta pikkuhiljaa sitä vaan muuttuu sitä energisemmäksi mitä enemmän kaikkea touhuaa.
    Sitä kyllä tulee useinkin ihmeteltyä, että mistä niillä riittää liikkumiseen aika, joilla lapsiakin on, kun minulla lapsettomanakaan ei tunnu riittävän aikaa niin paljon mitä oikeasti haluaisin käyttää liikkumiseen.
    Kannattaa kyllä yrittää sitä, että pääsisi ihan yksin jonnekin tekemään jotain liikuntaa. Pitäähän sinunkin saada jotain omaa aikaa ja varmasti sinäkin olet välillä väsynyt, eikä vain miehesi.
    Tai entäs sitten niitä vaunulenkkejä?
    Toinen on sitten tuo, että kannattaa ottaa kaikkia pikkujuttuja huomioon. Istuuko alhaalla lasten kanssa touhutessa, vai seisoo ja pomppii jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää koittaa ihan tosissaan repiä aikaa ainakin tuolle tanssimatolle. Se kun ei tunnu liikunnalta hauskuuden vuoksi. :)

      Vaunulenkkejä ei jaksa yksin. Sama ongelma kuin kävelylenkeissä yleensä. Jos saisi jonkun innostumaan seuraksi, niin tilanne olisi aivan toinen.

      Poista
    2. Entäs, jos pystyisi vaikka samaan aikaan kuuntelemaan jotain äänikirjoja?
      En kyllä itsekään oikein tykkää mistään lenkkeilystä. Jonkun verran se on kesällä kivempaa ja tulee joskus ihan huvikseenkin lähdettyä. Syksyllä vielä ihan mukava tehdä vähän rauhallisempia lenkkejä. Talvi ja kevät on sitten niin "#%¤%%#-aikaa lenkkeillä, että eipä tule käytyä oikeastaan ikinä.

      Poista
    3. Joskus tuli käveltyä yöllä töihin musiikkia kuunnellen mutta aika puuduttavaa sekin oli. Onhan se toki parempi vaihtoehto kuin ihan vaan yksikseen ilman mitään käveleminen mutta itseni tuntien ei tulisi onnistumaan. Liian aikaansaamaton lähtemään yksinään lenkille.

      Poista
  4. Mitäs jos koittaisit jumpata niiden lasten KANSSA?
    Itselläni nyt ei ole kuin yksi lapsi, mutta jos mitenkään pystyisit jumppaamaan lapsen kanssa yhdessä vuorotellen? Tulee nimittäin taatusti tehokas vatsalihastreeni kun on lapsi lisäpainona. Samoin kyykkyjä voi tehdä lapsen kanssa. Käsipainoja et tarvitse kun on lapsi painona jne. Hyvää musaa vaan kaveriks, toinen lapsi hengaamaan ja "tanssimaan" viereen ja itse mukaan.

    Tässä muutamia pikaisia linkkejä!
    http://www.babyidea.fi/vinkkeja/vauvajumppa.html
    http://www.keventäjät.fi/tutustu/liikunta/aiti-vauva-jumppa-miksei-isallekin
    http://pilttipiiri.fi/jutut/perhe-ja-vapaa-aika/jumppaa-kotioloissa

    Myös pelkkä yhden vauhdikkaan biisin tanssiminen nostaa sykettä hurjasti ja on taatusti lapsista hauskaa. Myös zumbaaminen lapsen kanssa on tosi kivaa :)

    Hyvän treenin saa vaikka niin että tanssii lapsen kanssa (siis lapsi sylissä, nostellen, heiluttaen, naurattaen, pomputtaen jne.) ja sitten tekee lihaskuntoliikkeitä, sitten taas hetki tanssahtelua ja lihaskuntoliikkeitä vaikka n. 20min ajan yhteensä.
    Takaan että lapsetkin ovat väsyneitä tuon jälkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus yrittänyt tanssia lasten kanssa vaihtelevalla menestyksellä. Sitä voisi kyllä yrittää taas uudestaan. :)

      Poista